Tervetuloa lukemaan ensimmäistä postaustani ja terveisiä Ghanasta! Ja joo joo, kuten otsikkokin sen jo kertoo, kuukauden visiitin aikana ei paljon brunaa tullut nahkaan. Tähän on ainakin kolme syytä. Eka on se, että mun kalvakka hipiä ei tunnetusti helpolla nappaa väriä. Kerran on Espanjan lomalla tullut sellainen rusketus että Alepan kassakin sitä ihmetteli… Tokaksi, päiväntasaajan polttavan auringon alla paikalliset pitää vähän pölhönä jos oleilee auringossa kuumimpaan aikaan päivästä ja käskee pikimmiten mennä sisälle tai varjoon jos vähänkin yritän aktivoida D-vitamiinin tuotantoani. Ja kolmanneksi, Accrassa on melkoisen tomuista, joten ajatus suojakertoimien tasaisesta lisäyksestä voiteen muodossa pitkin päivää hionneelle ja saasteen, pölyn sun muun lian peittämälle iholle ei kovasti houkuttele. Peitin siis nahkani suurimman osan ajasta pitkähihaisiin paitoihin ja kuljin farkut jalassa vaikka elohopea huiteli yli kolmenkymmenen asteen tienoolla. Rannalle mentiin paikallisten tapaan chillaamaan vasta illemmalla kun aurinko oli jo melkein laskemassa ja lämpötila hieman siedettävämmissä lukemissa. Liikuimme paikasta toiseen autolla joka oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta jossa onneksi oli toimiva ilmastointi. Muuten olisi suomityttö kyllä saanut lämpöhalvauksen jos toisenkin.

Janon yllättäessä mukaan saattoi napata tien poskesta kookoksen, joka ulkonäöltään kyllä poikkesi Suomessa totutusta karvaisemmasta pähkinästä.

Makuun piti alkuun hieman totutella, mutta kyllä se pähkinä lopulta tyhjeni.