Ladataan...
October Bacon

Edellisestä kirjoituksesta on taas kulunut tovi ja paljon on ehtinyt tapahtua. Pienokainen on saanut nimen ja on pian iältään jo 2,5 kuukautta. On hienoa seurata, miten pikku-E oppii joka viikko uusia asioita. Miten tuo pieni tyttö tuntuu välillä niiiin isolta. Haikeana olen saanut jo laittaa pienimmät vauvan vaatteet sivuun, kasvu on ollut huimaa.

Tuleva vuosi tulee olemaan kiireinen, sillä olen kaavaillut, että opiskelen hieman lisää alaa, jolla työskentelen. Vauva, koti, ystävät ja perhe sekä harrastukset yhdistettynä opiskeluun tulee olemaan haastava yhdistelmä ja siksi olen päättänyt hiljentää tämän blogin. Ylimääräistä luppoaikaa on niin harvoin, että mielummin luen muiden mielenkiintoisia juttuja. Haaveilen kyllä, että kun tämä uusi elämä asettuu uomiinsa, löydän myöhemmin aikaa tälle harrastukselle ja voin aloittaa puhtaalta pöydältä.

On ollut mukavaa puuhaa postailla tänne hääsuunnitelmista, kodista ja odotuksesta ja ilokseni olen saanut jopa muutamia kommentteja. Kiitos niistä :) 

Aurinkoista kevään jatkoa ja hyvää ystävänpäivää!  <3

 

 

Ladataan...

Ladataan...
October Bacon

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että ensimmäinen hymy on ollut hetken ilmassa. Itseasiassa vanhemmat palkittiin vielä samana päivänä söpöllä hymyllä. Sekös lämmitti minua ja T:tä, vaikka ei taideta olla ihan yhteisymmärryksessä siitä kumpi sen sai. Nyt ymmärrän äitien vauvakuplan Facebook-hehkutuksia "Parasta on kun aamulla näkee ensimmäisenä vauvan hymyn." Yöks, mutta niin se taitaa olla.

Tällä viikolla ollaan saatu lisäekstrana nauttia vauvan "puheesta" ja riemunkiljahduksista. Ne vasta hienoja onkin! 

Oman lapsen myötä ymmärtää paljon asioita (lähinnä vanhemmuuteen liittyen), mitä ei ennen voinut millään käsittää. Meillä oli tällä viikolla kaveri saman ikäisen lapsensa kanssa kylässä. Ollaan molemmat tultu äideiksi yli kolmekymppisenä ja nähty sivusta ja kauempaa tätä touhua. Pohdittiin, että miks helkkarissa sitä vauvalle puhuessa automaattisesti korostaa "Tule äidin syliin", "Äiti laittaa nämä pyykit kuivumaan nopeasti" eli puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Se on vissiin sitä, että toivoo lapsen ensimmäisten sanojen joukossa sanovan äiti. Välillä kyllä täytyy tietoisesti uhmata tätä puhua itsestä "mä":nä.. Äiti -sanan jatkuva jankkaus ärsyttää yhtä paljon kuin raskausmahan jatkuva julkinen sively.

Mennyt viikko on ollut tosi kylmä ja päivät vietettiin muutamia kauppareissuja lukuun ottamat sisällä. Onneksi ilma on hetkeksi lauhtunut (huikeat -10) ja päästään reippailemaan raittiiseen ilmaan. Vauvan mummi ja pappa ovat parasta aikaa matkalla meille, joten tänään on vieraitakin luvassa. Mummi on joutunut karttamaan silmäteräänsä (en ole minä ;) ) muutaman viikon influenssan vuoksi, joten saas nähdä tapahtuuko sekoaminen. 

Mukavaa talvista sunnuntaita!

 

Ladataan...

Ladataan...
October Bacon

Uskomatonta, että vauva on nyt kuukauden vanha. Päivät kuluvat nopeasti hänen ympärillä touhutessa ja omat jutut ovat jääneet auttamatta sivuun, kuten esimerkiksi tämä blogiin kirjoittelu. Yksinkertaisia kastekutsuja taisin väkertää kaksi viikkoa, vaikka kutsuja oli vain muutama. Askartelu keskeytyi monesti pienen ilmoitukseen, että nyt tarvitaan tutti suuhun, ruokaa tai vähän äksöniä.

Vauva nukkuu yöt hienosti, mitä nyt aamuyöllä korvan juuressta kuuluu kovaa ähistelyä ja puhistelua kun tyttö yrittää puristaa vatsan ilmat ulos. Tämä onkin oikeastaan ainut vaiva mikä hänellä on ja aikeissa on varata mahdollisimman pian aika ammattilaiselle vauvahierontaan, jospa siitä olisi apua. Kaikenlaisia perinteiset konstit on käytössä kuten röyhtäyttäminen, pystyssä pitäminen, pierujumppa ja minusta näistä on ollut kyllä apua. Melkoinen ahmatti hän on. Ahmii maitoa kuin ei olisi koskaan nähnyt ruokaa, vaikka vierailee rinnalla muutaman tunnin välein. Ähisee, puhisee, röhisee ja ilmeilee ruokailessa niin, että muistuttaa possua - ja meitä naurattaa.

Yksi päivä havaihduin, että niin se elämä on hetkessä vaihtunut jakkupuvusta ja neuvotteluhuoneista kotisohvalle ja päivän ilot koostuvat muun muassa siitä kun kakka tule vaippaan tai pieru lentää ilmoille ja vauvan olo helpottuu. Siinä on helpottuneena sekä lapsi sekä vanhempi. Mikään ei ole ikävämpää kuin kuunnella lapsen tuskaista itkua eikä tiedä miten voi auttaa.

Vauva on selvästi kehittynyt muutaman viikon sisällä hurjaa vauhtia. Hän oli jo syntyessään jäntevä mutta pitää jo hetken aikaa hienosti päätä pystyssä ja kaipaa seuraa. Hän seurailee ympäristöä ja kasvoja ja täällä äidin ja isän välillä kilpaillaan kumpi saa ensimmäisen OIKEAN hymyn. Hassua, että todella pikku hiljaa itkujen sävyjä alkaa tunnistamaan. Nyt ollaan havaittu ns. "tekoitku".

Ensi viikolla on neuvolalääkäri ja mielenkiinnolla odotan, onko kasvu jatkunut yhtä hienosti kuin ensimmäisinä kahtena viikkona. Takaraivossa on aina pieni pelko, mitä jos oma maito ei riitäkään enkä huomaa sitä. Tosin siinä tapauksessa meillä olisi varmasti kovaa itkua ja tyytymätön heppu ruokailun jälkeen. Pitää vaan luottaa, että sapuskaa riittää ja muutenkin, että kyllä me handlataan lapsen hoito. Sairaalassa eräs kätilö tokaisikin meikäläiselle ensimmäisinä tunteina kysymyspatteriston jälkeen painokkaasti "Äiti, älä panikoi! Kyllä sä osaat". Hei, yksi kuukausi sentään takana eikä vieläkään game overia! ;) Tänään juhlitaan sitä ja uutta vuotta 2016!

Ladataan...

Pages