Hvar Adrianmeren helmi
Kotona vietetty muutama päivä, mutta ajatukset ovat vielä Etelässä. Muistona matkasta rappukäytävään asti leijaileva laventelin tuoksu. Reissu oli kertakaikkisen hyvä ja hauska, vaikka sää ei meitä täysin suosinutkaan. Tässä pieni seloste mitä matkalla tapahtui.
Lentomatka Helsingistä Hvariin kesti noin kolme tuntia. Puoli tuntia ennen lentokoneen laskeutumista saattoi jo aavistaa mitä oli tiedossa: mykistävän kaunis luonto, joka yläilmoista näytti siltä kuin maa olisi yhtä vihreää samettia. Ja vesi! Näin turkoosia ja puhdasta vettä en ollut koskaan nähnyt!
Lentokentän ulkopuolella meitä odotti lentokenttäbussi, joka vei joukon turisteja puolen tunnin matkan Splitin keskustaan muutamalla eurolla. Splitistä matka jatkui Hvariin katamaraanilla, joka lähti satamasta pienoiseksi epäonneksi vasta iltapäivällä. Kiersimme neljä tuntia Splitin keskustaa ja suuri onni olikin laukkusäilytys sataman tuntumassa.
Tunnin vesimatkan jälkeen saavuimme Hvariin. Päivälämpötila oli 25 astetta ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Hotelli Croatia oli noin kilometri keskustasta, kauniin rantatien varrella. Jätimme tavarat huoneeseen ja lähdimme takaisin keskustaan syömään maailman parasta pizzaa ex Rocco nimiseen ravintolaan. Takaisin tullessa aurinko laski horisontin taakse ja vaikka päivän matka väsytti, emme raaskineet vielä mennä nukkumaan, vaan ihmetellimme rantakivikon rapuja ja merisiilejä.
Hotelli Croatia oli kelpo paikka asustaa kuusi päivää, mutta aamupala oli juuri niin huono kuin arvosteluissa oli mainittu. Aamupalapöydästä sai hädin tuskin vatsan täytettä. Niinpä yhtenä auringonottoeväänä toimi Konzumista eli marketista ostettu parmankinkku ja leipomosta haettu patonki tuoremehun kera. Eväät maistuivat ulkoilmassa taivaallisen hyvältä.
Hvarissa onnistui totaalinen irtautuminen arjesta ja oli parasta pitkän syksyn ja talven jälkeen loikoilla auringossa, lukea kirjaa tai seurailla ohi purjehtivia veneitä. Rentoutua! Kadehdimme ihmisiä, jotka voivat tuolla saarella elää.
Keskiviikoksi luvattiin pilvistä säätä ja päätimme ottaa auton alle ja suunnata saaren toiseen päähän sekä muihin kyliin. Muutama vesipisara saatiin niskaan, mutta suurimman osan matkasta nautimme maisemista katto auki. Hauskoja sattumia sisältyi tähän päivään ja toisen pieni epäonni ja kuskin pieni paniikki sai matkustajan hilpeäksi. Ensimmäistä kertaa romu avoauto alla ja heti lintu kakkaa päähän. Hyvin tähdätty! Ja tämä yksisuuntainen kapea, kilometrin pitkä pilkkopimeä tunneli. Ajoimme avoautosta toimessamme tunnelin läpi katto auki niin, että kuravesi lensi auton päälle ja kuski sai katosta kalkkivettä päähänsä. Miten toisen epäonni voi naurattaa niin paljon… ;D Kyllä jos hiukset on miehelle pyhäasia ja ne saa osumaa.
Parhaita muistoja matkasta olivat myös muutamat hyvät ravintolat keskustassa (Vartal ja Leporini muutaman mainitakseni) ja viinibaari sekä sydämen vienyt vaalea kymmenen vuotias labratorinnoutaja Simba. Jälkiruokaviiniä iltahämärässä nauttiessa kuvittelin että jaloissani nukkunut koira olisi omani <3 Vielä joskus… Yllä olevassa kuvassa ei kuitenkaan Simba, vaan koiramaisesti itseään rapsuttava vuohi, jonka kanssa yritimme viimeisenä iltana päästä yhteiskuvaan huonoin tuloksin.
Ihastuin paikkaan niin totaallisesti, että lähtiessä tokaisin että tänne vielä palaan. Siihen asti näkemiin Hvar!