Viikko 22: rakenneultra ja potkuja

Puoliväli raskaudesta on nyt ylitetty ja maanantaina oli kauhunsekaisin tuntein odottamani rakenneultra. Kaikki meni kuitenkin hyvin: Sikke oli vatsassa poikittain, mikä selittää toisella puolella vastaa tuntuvat potkut ja ehkä yhtäkkiä leventyneen vatsankin. Taisin olla aika jännittynyt, sillä en muista paljoakaan mitään kätilö kertoi, mutta mitat vastasivat viikoja. Kädet, jalat ja sisäelimet näyttivät hyvin kehittyneen.  Painoa oli tullut hyvin ja hänellä oli T:n sivuprofiili. T:n myönsi asian, mutta kuulemma yhdistettynä meikäläisen raskailla silmäkulmilla… 😀

Kovasti pieni peitteli kriittisiä paikkoja ja vaikka kuinka kätilö tökki vatsaa ja yritti saada kaveria heiluttamaan jalkojaan, pieni piti jalkoja koukussa. Nopean vilauksen perusteella kätilö uskalsi antaa hyvin hyvin kriittisesti otettavan arvion, että tyttö olisi tulossa. Oli pakko pyyhkiä ihan huomaamattomasti vaan toista silmäkulmaa.

Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että 90 -vuotias pappa saattaa olla oikessa. Jouluna, vielä kun odotuksesta ei ollut ajatustakaan, pappa kysyi piruuttaan onko pulla uunnissa ja kertoi, että oli nähnyt unta, että mun perässä juoksi pikkutyttö. Oli kuulemma maininnut siitä herättyään heti mummillekin. Tämän tarina yhdistettynä kuultuun arvioon = luotto sukupuolen veikkaukseen on aika vahva, mutta jännitys säilyy loppuun asti (ja oikeastaan se on aikas kiva)

Potkut tuntuvat selällään maatessa jo hyvin. En missään vaiheessa tuntenut mitään pientä kutittelua tai perhosten siipien hentoista kosketusta, joiksi nettipalstoilla potkuja usein kuvataan. Potkut ovat olleet selviä tökkäyksiä tai muljahduksia ja mietinkin ensimmäiset kaksi viikkoa liikkuuko sisäelimet, onko vatsa täynnä ilmakuplia vai mikä juttu tämä on. Joo ja kuten aina, kyllä mietin taas kuvittelenko. Kätilö oli sitä mieltä että liikkeitä ne ovat.

Tänään otin dopplerin esiin kuunnellakseni sydänääniä, joita en löytänyt  heti. Sekunnin mietin että mitäs tämä nyt meinaa, mutta pian dopplerin vierestä tuntui potku ’Hei tääl mä olen!’ ja siellähän hän oli 🙂 Uutena asiana täällä siis jo kommunkoidaankin. Ei maar!

Kaikki toistaiseksi siis hyvin <3