Häät: ohi on!
Häät -se mistä alunperin sain kipinän blogin kirjoittamiselle- ovat nyt ohi ja rouvaelämää on vietetty viisi päivää.
Ihanalta tuntuu! Tunnelmia kyseleville olen hihkunut, että naimisissa on kivaa! Eihän mikään ole muuttunut, mutta jokin uusi tunne on tullut mukaan. En osaa selittää, ehkä joku muu osaa?
Häät menivät hyvin ja ainut stressin aihe näin jälkikäteen on ollut, oliko muilla yhtä kivaa. Kovasti vieraat ovat vakuutelleet, että hauskaa oli mutta eivät kai he tohtisi sanoa totuuttakaan jos toisin olisi! Ilta meni niin nopeasti, että monet moikkaukset ja jutustelut jäivät liian vähiin.
Mieleen painuvaa hääpäivässä oli myös se, miten jännitystaso oli matala. Mitä sitä tuhraan jännittämään! 😉 Totta maar pysyy rauhallisina kun taustajoukkoon/apureihin pystyi sata prosenttisesti luottamaan. Jos kömmähdyksiä olisi tullut niin ne olisi kyllä tällä joukolla selätetty. Kaasot ja bestmanit pitivät ohjakset käsissä koko illan niin, että me saimme keskittyä sata prosenttisesti illasta nauttimiseen.
Mitään suurempia kommelluksia ei ilmeisesti tullut (tai ainakaan meille ei kerrottu) vastaan. Korvakorut olivat hetken kadoksissa ja pizzalähetti toi iltapalan hieman liian aikasin. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Manilla oli kaunis paikka juhlien viettopaikaksi, vaikkakin suurena miinuspuolena se, että osa vieraista joutuu istumaan parvella. Kahvin jälkeen yläkerran nuorisoporukka siirtyi kuitenkin salaisten toiveiden mukaisesti pikku hiljaa alakertaan. Saimme avaimet juhlatilaan häitä edeltävänä päivänä ja koko perjantaipäivän juhlatilalla oli kova tohina. Laskeskelin, että kahdeksan tuntia laitoimme paikkoja kuntoon ison apujoukon avittamana ja töitä todella paiskittiin. Yhden jos toisenkin raatajan posket alkoivat punoittaa väsymyksestä illalla.
Oli outoa nähdä perjantai-iltana pöydät valmiina koristeltuina. Tällaisetko niistä tuli? Ovatkohan ne nyt hyvät? Pöytäkukkina meillä oli pientä harsokukkaa, joita asettelimme lasisiin säilykepurkkeihin. Näitä purkkeja koko lähipiiri keräsi syksyn aikana kaappeihinsa, joten suolakurkkua ja punajuurta on mennyt tänä syksynä ennätysmäärä Turun seudulla! :) Buffet pöytää kaunisti valkoiset hortensiat ja ja ne sopivat täydellisesti vanhalla puiselle buffet pöydälle, jota emme raaskineet peittää pöytäliinalla. Hääkimppu -se on ihan oma tarinansa <3
Kaikki meni siis nappiin ja paljon kiitosta vierailta sai hyvä ruoka. Uskomatonta, että se on ohi nyt. Oikeastaa mielettömän ihanaa! :)