Lentopelkoinen

Vihdoin on koittanut se hetki, kun kauan odotettu häämatka starttaa Samuin saarelle! Kimpsut ja kampsut ovat löytäneet tiensä laukkuihin, asiaan kuuluva varustus on haettu kaupoista ja mieli on korkealla. Kaikki on tosi hyvin muutamaa pikkuasiaa lukuun ottamatta.

Sää: Sääennusteet näyttävät melko synkiltä. Mikä tuuri, että kahdeksi viikoksi kohteeseen on ennustettu pilvisyyttä, sadetta ja myrskyä! Täällä onkin nyt täysin varauduttu siihen, että maisemat saattavat näyttää toiselta kuin matkaoppaissa (ks. kuva alla).

Mutta oli sää mikä tahansa niin loma on kuitenkin aina loma. Ja kaikki ovat lohduttaneet, että ennusteisiin ei kannata luottaa… 😉 

Lento: Toinen huolestuttava asia on pitkä lento sillä surullisen kuuluisalla lentoyhtiöllä. Lyhyemmillä lentomatkoilla pienet hömpsyt rentouttavat lentopelkoisen olotilaa, mutta kaksitoista tuntia kännissä tietää pahaa oloa. Lentopäivästä on siis tulossa melko varmasti raskas ja vaikea. Näen jo silmissäni miten 1) istun pas**jäykkänä tuolissa 2) korva tarkkana kuuntelen käykö moottorit 3) katselen hermostuneesti ikkunasta näkyykö venäläisiä hävittäjiä (tai kenties ohjusta) 4) puristan rystyset valkoisena käsinojaa tai vieruskaverin reittä.

Lentokäyttäytymiseni siis todella on naurettavaa laatua. Nousun aikana pälyilen ympärilleni tottelevathan kaikki kanssamatkustajat lentoemäntien ohjeita sulkea puhelimet ja muut elektroniset laitteet. Jos näen, että tätä kehotusta ei noudateta, näytän siltä, että tekisi mieli nousta penkistä, mennä kaverin luo, nostaa tätä kurkusta ja huutaa ”Etkö sä jumalauta ymmärrä mitä sulle just sanotiin!?” Ihan vaan siltä varalta etteivät koneen moottorit ja muu laitteisto häiriinny nousun aikana…

Tuolin selkänojaan tulevat iskut ja edessä istuvan tuolin lasku syliin ovat todella ärsyttäviä asioita ja saa monen tunteet hieman kuohahtamaan. Myönnetään etten ole tässä poikkeus. Ehkä kuitenkin vielä enemmän risoo, jos matkakaveri ei ota huolenaihettani lentoturvallisuudesta tosissaan ja pitää sitä jopa huvittavana. Niinpä yksi jos toinen matka on taitettu yläilmoissa hermostuneesti, jäykkänä moottoreita kuunnellen, pälyillen ja mykkäkoulussa.

Toivotaan, että kaikki menee hyvin tälläkin kertaa! Adios!