Olipahan viikonloppu…
Hola hola pienen hiljaiselon jälkeen! Luulin jo, että sain kirjoitusbuustin takaisin, mutta olin väärässä. Tälle iltojen vetämättömyydelle löytyy hyväksyttävä syykin, mutta maltan vielä mieleni ja palaan asiaan tuonnempana.
Viikonloppu hurahti nopeasti. Perjantai-ilta meni aivan sumussa rankan työviikon jälkeen ja sain taistella, että silmät pysyivät auki puoli kymmeneen. Olisin luovuttanut jo aiemmin, mutta T oli ostanut illaksi herkkujuusto ja lempihilloa, joten taistelin ja voitin.
Lauantaina olikin aivan mahtava aurinkoinen päivä ja tuntui, että energiaakin oli enemmän kuin aikoihin. Äiti, veli ja mummi tekivät päiväretken kotipuolesta Helsinkiin ja ”neljään tyttöön” soimme muutaman tunnin shoppailuille. Kahdessa tunnissa ehtii hyvin, jos on kova kiire ja kauppakassiin sujahti ne mitä oltiin tultu hakemaan. Lähdin porukan kanssa iltapäivällä Turkua kohti, sillä sunnuntaina oli tiedossa 150 -vuotisjuhlat. Kotimatkalla pysähdyimme nopeasti Espoossa ja kannustimme 11-vuotiasta serkkua salibandyssä. Äiti eläytyi peliin, kuten 15 vuotta sitten veljen jääkiekkopelissä ”Kraaaakk! Väärä suunta!!” ”APUAAAA!” ja mummi yritti höpötellä kentällä keskittyneesti pelaavalle pojanpojalle ”Autossa on sitten pitsaa…”
Illalla kruisailin vielä kuvan tötteröpään kanssa Turusta Naantaliin. Vaihdeltiin kuulumisia ja vaahdottiin maailman vääryyksistä.
Sunnuntaina oli viikonlopun päätapahtuma, kun juhlistimme meren rannalla ravintola Trapissa papan 90-vuotispäivää ja isän 60-vuotispäivää. Ruoka oli niin mielettömän herkullista, joten suosittelen paikkaa kaikille Naantaliin matkaajille. Valitsin alkupalaksi sienisavuporokeiton ja pääruoaksi pippuripihvin. Myös hummerikeitto ja kalat saivat muulta pöytäseurueelta isosti kehuja. Tähän ravintolaan pitää palata.
Mukavan viikonlopun kruunasi syntymäpäiväsankarin epäonni, kun isän molemmista kengistä irtosi kengänpohjat! Se näky (joka onneksi on tallentunu verkkokalvoille) oli niin koominen, että ensimmäistä kertaa elämässä nauroin niin, että meinasin oksentaa! Naureskelen asialle vieläki ja yritän havainnollistaa tilannetta T:lle esittämällä tätä sipsuttelu/kautta/hiihtotyyliä, jolla naurava sankari suunnisti autolleen. Olipahan taas reissu! <3