En muista koska olisin viimeksi ollut koko viikonlopun yksin kotona. Muutama vuosi sitten koin yksin olon ahdistavana ja keksin tällaisille viikonlopuille ohjelmaa, mutta nyt koen asian toisin ja olen nauttinut olosta. Oma seura tekee jokaiselle välillä hyvää ja voin vain kuvitella miltä tällainen harvinainen luksus tuntuu esimerkiksi pienten lasten vanhemmista. Samalla on hyvä muistaa, että jatkuva yksinolo on monelle ihmiselle haluamattaan arkipäivää ja ainoat ihmiskontaktit ovat tervehdys kaupan kassalla tai kotihoitajan vierailu. Se tuntuu kyllä pahalta.

Pääsen työn kautta tutustumaan monenlaisiin ympäristöihin ja tapaan paljon eri ihmisiä. Viime kuussa vietin muutaman päivän palvelutalossa ja oli mukava nähdä tyytyväisiä ihmisiä virikkeisessä ja kodinomaisessa ympäristössä, mutta silti monet katseet kutsuivat luokseen vaihtamaan muutaman sanan. Vapaaehtoistyöntekijöille olisi nyt tilausta ja olen vakavissani miettinyt, että voisin toimia esimerkiksi ulkoilukaverina lähi vanhainkodin asukkaille.  Ystäväni ei ole jättänyt tätä vain mietinnän tasolle vaan käy viikottain ilahduttamassa asukkaita koiransa kanssa. Uskon kun hän sanoo, että ilo on molemmin puolinen ja arvostan suuresti hänen viitseliäisyyttään. Siitähän se monella on kiinni, niin kuin itsellänikin.

Tämä lauantai meni pitkälti rästitöiden, tv-sarjojen katselun ja korkkarien etsinnän merkeissä. Halusin löytää jalassa mukavat korkokengät arkeen ja ne (Unisa) löytyivätkin helposti. Kävi tuuri, sillä Sokoksella sai -20 % alennuksen kaikista kengistä kun kipaisi Kutsu Kauneuteen päivillä ja reitti vei kassan kautta. Ostosten jälkeen Stockmannin Herkun salaattitiskiltä muutama eri salaatti mukaan ja illan herkutkin on hoidettu.  Ei muuta kuin sohvalle herkuttelemaan ja  lasillinen Devil’s Rockia kyytipojaksi. Oma seura paras seura -ainakin tänä viikonloppuna.