Taidan olla niitä harvoja kummajaisia, joihin joulu ei aivan kympillä iske. Luulen, että osa syynä on se, että aloillaan oleminen on meikäläiselle vaikeaa ja mieluimmin täyttäisin joulupöydän muilla kuin laatikoilla ja kinkulla. Onneksi jouluruoka-asia on huomioitu perheessä ja jouluaattona isovanhempien hellalla poriseekin suuremman suosion saanut pappan lihakastike.

Joulun parhaimpia hetkiä on sukulaislasten ilo, mutta kermavaahtona luumukiisselin päällä yhdessäolo. Viime vuonna joulu oli erityisen herättelevä, sillä perheessä jossa ei koskaan satu mitään, yhdessäoloa voi pitää itsestäänselvyytenä. Viimeisen vuoden aikana on opittu, että näin ei ole.  

Tänä vuonna oma jouluni on hieman erilainen, sillä vietän sen auringon alla tuhansien kilometrien päässä Suomesta. Saattaa olla, että pieni ikävä  joulunpyhinä iskee, mutta toisaalta on mielenkiintoista nähdä minkälaiselta tuntuu joulu rannalla 30 asteen lämmössä kookosjuoma kädessä.

Vaikka tänä vuonnakaan joulua ei tule vietettyä tässä kämpässä, olen innostunut jopa hieman koristelemaan kotia joulutunnelmaan. Ei sentään liikaa kuitenkaan, sillä muuten en olisi kummajainen 😉

Edellispäivän iltalenkillä höpöttelin nimipäivää viettäneen mummin kanssa puhelimessa kotiemme joulukoristelusta. Kuvasin omaa koristeluan näin: ”Hain mettästä muutaman risun ja iskin ne pulloon. Sitten väkersin pahvista tähtiä ja laitoin ne oksille roikkumaan.” Hetken oli hiljaista puhelimen toisessa päässä ja melkein kuulin silmien pyörityksen.”…Se on varmaan hieno…”

Moni on mummin kanssa eri mieltä, mutta tähän ei tarvittu muutaman oksan lisäksi muuta kuin pahvia ja Lilyn sivuilta bongaamaani 3d tähti -ohje.