Huomasin, että olen viimeksi kirjoittanut blogiin viikolla 30 ja nyt on meneillään raskausviikko 37! Kaikki on edelleen oikein hyvin. Olen äitiyslomaillut jo toista viikkoa ja saanut tehokkaasti hoidettua asioita. Niin tehokkasti, että tänään taisi tulla pieni breakdown ja muistutus siitä, että alkaa olla aika hieman rauhoittua. 

Uskomatonta, että nyt ollaan jo siinä pisteessä että makuuhuoneeseen on koottu pienokaisen sänky. Sängyn päällä olevan toppahaalarin sisälle on koottu kotiutumisvaatteet ja Handmade by Kotona nettikaupasta vauvalle ostamani valkoharmaaraidallinen pussilakana odottaa sängyssä tuhisijaa.

Seitsemään viikkoon mahtuu kyllä käänteitä. Raskausviikolla 34 jouduin uudestaan sokerirasitustestiin ja tällä kertaa 2h arvo ylitti viiterajan. Olen nyt muutaman viikon mitaillut sokeriarvoja neuvolasta saamieni ohjeiden mukaan ja arvot ovat olleet onneksi hyvät. Herkkuja ei voi enää hyvällä omallatunnolla syödä, snif! Raskausdiabetesdiagnoosin jälkeen olen pohtinut, kuinka isoksi vauva mahassa kasvaa, sillä jos geeneihin on luottaminen niin kokoa olisi riittäämiin ilman tätä ärsyttävää loppukäännettä. Hoitaja oli vatsan kasvukäyrän perusteella sitä mieltä, että huolenaihetta ei ole, sillä yläkäyrältä oli tiputtu keskikäyrälle.

Synnytystapa-arvion piti olla tällä viikolla, mutta päivää ennen käyntiä neuvolasta soitettiin ja aikaa siirrettiin viikolla eteenpäin. Loppuraskaudesta neljän viikon tarkastamaton aika tuntuu jo piinaavalta ja erityisesti, koska olin viimeisen viikon aikana tuntenut kipakoita supistuksia. Otti niiiiiiiiiiin paljon päähän, että päätin hakea yksityiseltä vastaanotolta mielenrauhan ja varasin ajan loppuraskauden ultraan. Tarkastuksen perusteella neitokainen (”100 prosenttisesti tyttö”) voi hyvin ja kuten aavistelin, kerää hyvin massaa ennen syntymäänsä. Lääkärin mittausten perusteella viikolla 36+0 painoa on jo 3,4 kg ja laskettuna noin 4,2-4,5 kg! 

Lastenlääkäri kirjoitti raporttiinsa, että hän suosittelee synntyksen käynnistämistä, jos neiti ei synny ennen laskettuaikaa, mikä sekin on kuulemma hyvin mahdollista. Mielenkiintoista nähdä mitä neuvolalääkäri sanoo tähän ensi viikolla. Joka tapauksessa, nyt on alkanut jännittämään mitä tästä tulee… apua!

Viimeisen kahdeksan kuukauden paras hetki oli kuulla, että tyttö voi tällä hekellä hyvin ja ihana extralisä oli saada nopea vilkaisu neidistä, kun hän pienet kasvot tuhannen rutussa availi suutaan ja työnsi kieltään ulos. Isot posket ja pusuhuulet -kunpa pääsisin pian niitä suukottelemaan  <3