Kissaherra oli meillä viime viikolla muutaman päivän hoidossa. Oli mukava tulla töistä kotiin kun tämä söpläinen tuli raajojaan venytellen unisena ovelle vastaan ja kehräsi. Nukkuikohan se tosiaan koko työpäivän? Välillä kisu näytti siltä kuin ei olis voinut sietää tätä häneen ihastunutta halaajaa, mutta yöllä herra hyppäsi sänkyyn, hakeutui aivan liki ja piti kiinni tassullaan. Ihanaa, ehkä se sittenkin pitää musta! <3 Arvoisalle vieraalle rakennettiin tietenkin maja keskelle olohuonetta. Rakennustarvikkeina jakkara, tyynyjä ja yksi iso huppari.

Kissa on palannut huojentuneena omaan kotiinsa ja  meidän koti on täyttynyt toisenlaisista kissoista. Näistä kissoista ei ole terapiakissaksi, joten  taas on aikaa kehitellä itselle stressiä vaikka hääasioista. Viime yönä kun hääpainajaiset palasivat uniin. En enää muista mistä painajaisessa oli kyse, mutta muistan että morsiamella oli valtava hauis!

Iiiks miten ihana aurinkoinen päivä! Kahdeksan aikaan aamulla auringonsäteet tunkeutuivat sälekaihtimien läpi ja valaisivat makuuhuoneen niin, että pomppasin pystyyn kuin Duracell -pupu. Olin jo herännyt aamukuudelta pikkulinnun kovaan sirkutteluun, mutta sain vielä muutamaksi tunniksi unen päästä kiinni.

Toissapäivän lumisateesta ei ole enää onneksi tietoakaan eikä talvitakkeja ei tarvitse hakea vintiltä. Paksummat takit ovat olleet jo muutaman viikon vintillä odottamassa seuraavaa talvea. Päätettiin siis jo muutama viikko sitten että kevät alkaa nyt. Onneksi ei sentään vielä auton renkaita vaihdettu vaikka siitäkin oli puhetta!

Tänään kaivoin komeron kätköistä kevyemmän tikkitakin ylle ja tennarit jalkaan. 

Rosmariinin siemenet on isketty multaan ja kokonainen kana marinoituu jääkaapissa. Lintukauhu yltää myös syötävään siipikarjaan. Pakko kääntää selkä kun kananmötikkää maustetaan. Ei uskoisi, että lapsena on tullut haudattua linnunraatoja melkein päivätyökseen lähimetsään. Huh, kylmät väreet menee! 

Kahvia ja suklaajätskiä on tankattu, iPod on taas täynnä virtaa ja  jalkakäytävät kutsuvat lenkille! Täytyy vielä lopuksi myöntää, että  viimeksi kun uhoin lähteväni salille, löysinkin itseni Hesburgerin drive-in jonosta. Siinä sapuskaa odottaessa nauratti 🙂 Mutta eihän tänä viherpöperön kulta-aikana sovi cooliin blogiin kirjoittaa, että ”lähdenpä tästä nyt Hesburgeriin…”