Tämä lauantaiaamu alkoi kuntosalitreenillä Elixiassa. On mukavaa käydä viikonloppuaamuisin salilla kun muita ihmisiä ei ole nimeksikään. Tänään oli oma tekeminen nihkeää. Lämmittelyn jälkeen tein jalkakyykkyjä painoilla, jonka jälkeen näin tähtiä. Tästä en sitten oikein kunnolla toipunutkaan. Tuntui, että olin melko helposti piipussa ja pohdin lähdinkö aamupalapöydästä liian nopeasti, koska kahvi hölskyi mahassa! 😀 Töissä on kova kiire ja työpäivät venyvät usein niin, että kuntoilua on arkisin hankala ujuttaa ohjelmaan. Yritän kuitenkin näinä kiireisinä kuukausina  pitää ihan jo ”morsiuskunnon” takia kiinni siitä, että ehdin vähintään kaksi kertaa viikossa salille. Lisäksi selkävaivaiselle istumatyöläiselle painojen kanssa treenaaminen on tuonut helpotusta.

Salilta palattuani voimia onneksi riitti vielä paikkojen järjestämiseen. Kaivoin kaapin kätköistä Hymy -patsaan ja sijoitin sen makuuhuoneen kaapin päälle yhdessä Work -lampun kanssa. Sanoin, että Hymytyttö kaipaa vierelleen Hymypojan ja S-mies lupasi tuoda joululomalta palattuaan Hymypojan mukanaan.

Lisäksi siirsin juhlavalot ikkunan vierestä seinälle. Valot roikkuvat kauniisti seinälle laitetuissa ripustimissa. Mutta hei, kuka sieltä sängyn vierestä kurkkaakaan!

Mikki! Mikki-Hiiren on ommellut nyt 85-vuotias mummini muutama vuosikymmen sitten. Pehmolelussa näkyy elämisen jäljet, mutta viis siitä. Mummi tehtaili näitä muutama vuosi sitten lisää vanhan kaavan löydettyään, mutta ei ole tätä versiota voittanutta <3

Pienen puunaustuokion jälkeen suunntasin lenkkikaverini kanssa kaupoille. Muutaman tunnin kiertelyn lopputuloksena Vansin pehmeä pipo ja hauskoja värikkäitiä sukkia veljelle joululahjaksi.

Lahjasaalis tähän mennessä. Onneksi on viikko jouluun! 😉 Viime viikolla neuloin Marimekon Varvunraita ylipalakankaasta pussukan. Kyseisellä kankaalla on päällystetty äidin rahi ja viimeksi kotona käydessäni nappasin vastaan tulleen kankaan mukaan. Kaksi iltaa tätä ompelin käsin ja mietin, että omplelukone olis kiva.