Todellisuus on  lyönyt muutaman kuukauden bloggailun jälkeen vasten kasvoja ja inspiraatio juttujen suhteen on hukassa. Jossain vaiheessa aloin huolestua siitä, että juttua riitti aina kun olin ostanut jotakin. Sehän ei ole talouden kannalta hyvä, koska jos muutaman kerran viikossa pitää ostaa tavaraa kirjoitusinspiraation toivossa, asun pian sillan alla. Kun jotenkin pääsin tästä ajatuksesta yli ja hyväksyin sen tosiasian, että uusi harrastukseni tulee viemään minut sillan alle, iski vaihe kun ei viitsinyt kirjoittaa enää edes niistä uusimmista hankinnoista. Sitten tuli viime viikonloppu. Tässä viimeisessä vaiheessa jäi ostokset. Lauantaina kävelin Hulluilta Päiviltä ulos ostamatta yhtään mitään! Naureskelin mielessäni Stockan ovista ulos kävellessäni ja mietin voiko tämä olla totta!

Paitsi että yhtäkkiä järkevää jutun aihetta ei omasta mielestä tahdo löytyä, sitä on tullut myös kriittiseksi omia kirjoituksia kohtaan. Postaukset tulee luettua useita kertoja ennen julkaisua läpi ja joka lause tulee tarkkaan analysoitua ettei vaan joku vahingossa blogiin eksynyt ymmärtäisi jotakin lausetta väärin, ärsyyntyisi ja ajattelisi, että onpa kamala tyyppi. Yhtenä ilta katselin ennen nukkumaan menoa Sarasvuon ohjelmaa netistä ja sain ahaa -elämyksen. Ohjelmassa oli vieraana Sofi Oksanen, joka totesi, että jos ihminen esimerkiksi kirjoittaessaa heijastaa itseään muista ihmisistä, miettii miten muut näkevät ja tarkkailee itseään, ei kirjoittamisesta voi tulla mitään. Aamen! Tai ei teksti ainakaan voi olla mitään sellaista, jota viitsisi edes itsekään lukea.

Itseeni turhautuneena julkaisen yllä kuvan kissasta pesuvadissa. Kyseessä on yksinkertaisesti kehystetty postikortti. Se liittyy tähän postaukseen sillä tavalla, että halusin sunnuntaina kirjoittamassani postauksessa kertoa, että meillä oli viikonloppuna hoidossa kavereiden kissavauva. Oli hauska seurata, miten nuori sisäkissa nautti ulkona ensimmäisestä syksystään ja nappasin pienestä puhelimella muutaman kivan kuvan. Valitettavasi totesin myöhemmin, että kuvien laatu oli niin huonoa, että en kehtaa julkaista niitä. Tässä siis huonolaatuinen kuva kehyksissä olevasta postikortista, jossa jonkun kissa pesuvadissa.