Pientä kivaa kotiin

Uuden kodin etsinnän saralla on ollut kuukauden päivät hiljaista. Eilen aamupalalla ilahduin kuin näin, että lähistöllämme oli pieni kolmio myynnissä ja varasin heti illaksi näytön. Asunto oli täysin remontoitu, mutta neliöt kyllä loppuisivat nopeasti kesken, sillä neliöitä oli vain hieman enemmän mitä nykyisessä kodissamme. Asuntokuume sen sijaan sai pontta alleen. Samalla muistui mieleen asunnon haun vaikeus. Meidän on vaikea löytää asuntoa, joka miellyttäa molempia. Ja olen laittanut ärsyyntyneenä merkille, että T ryntää aina tarkistamaan jalkalistat. Ja löytää niistä puutteita!

-”Kyllä on huonosti tehty…”

– ”Jaa…”

Tavoitteena on etsiä pidempi aikaisempi koti, joten pitää vain malttaa. Hyvin me nykyisessä kaksiossa syksyllä kolmestaan pärjätään, toki se vaatii pientä uudelleenjärjestelyä. Kun näyttää siltä, että lastenhuoneen suunnittelu siirtyy hamaan tulevaisuuteen, täytyy syksyllä yrittää koota toimiva makkari, mikä miellyttää kaikkia kolmea.

Muutama viikko sitten surffailin nettikaupoissa, haaveilin ja tein kollaasin ihanista  FDS:n, Oi Paketti!:n ja Pikkulinnun nettikaupan tuotteista.

Kollaasi.jpg

1. Gran pussilakana- ja tyynyliina setti 2. DOTS -tyynyliina  3. Apina 4. Hello -printti 5. DOTS -ripustimet 6. Panda -paperipussi

Paperipussimuoti taitaa olla sellainen, jota ei useimmat miehet ymmärrä. Ihastelin yhtä versiota viikonloppuna kaupungilla ja piruttaani (tosissani) pohdin ääneen pitäisikö ostaa. Heti kuului vierestä: ”Just mietin, et siinä on kyllä älyttömin juttu mitä oon koskaan nähny: 10-20 euroa paperipussista! Mä ostan sulle perunasäkkejä.” Ei hän ymmärrä…

Aurinkoista viikkoa!

Koti Sisustus Lasten tyyli

November Seal?

Viime vuosi meni pitkälti syksyn häitä odotellessa ja hääfiilistelläkseni ryhdyin kirjoittamaan tätä blogiakin. Uskaltaakohan sen jo puoliääneen sanoa, että ’projektit’ eivät loppuneet tähän ja tämänvuotinen projekti on vaihtunut October Baconista November Sealiksi. Vauva!

Ensimmäinen kolmannes on takana ja odotus tuntuu ajoittain yhtä epätodelliselta kuin aivan alussa. Ensimmäistä neuvola-aikaa varatessa varovasti tiedustelin terveydenhoitajalta, onko mahdollista saada positiivinen raskaustesti pelkästä ajatuksen voimasta -jos oikein kovasti toivoo jotakin.Tämä oli kuulemma mahdotonta, mutta hyvä että varmistin.

Tosiasiasta on mustavalkoinen, epätarkka todiste jääkaapin ovessa. Kuva söpöstä ’Sikkestä’, jolle joskus salaa jotakin höpöttelen. Jolla on omasta (ja ultranneen kätilön mielestä) hieno kallo (jep!), hellyyttävän pyöreä masu ja puolueellisin silmin katsottuna mielettömän söpö sivuprofiili. 

Ensimmäiset kaksitoista viikkoa en uskaltanut ajatella päivää pidemmälle. Kun hermoheikon päästää vauva.fi -palstoille helvetti on irti! Kertasin uudelleen ja uudelleen ikävästi päättyneitä alkuraskauden tositarinoita ja olin kauhuissani. Neuvola- ja muutama muukin täti rohkaisi, että valtaosa alkuraskauksista päättyy synnytykseen ja, että sen sijaan että murehtisi tulevaa ja murehtisi jotain jolle ei itse voi mitään, yrittäisi olla positiivisin mielin. Olen yrittänyt ottaa neuvosta vaarin ja antanut itselleni jo luvan iloitakin. Nyt kun riskisimmät viikot ovat takana. Ehkä tämä tosiaan tapahtuu meille onnekkaille ja haaveista suurin toteutuu <3

mikki.jpg

 

Perhe Lapset Raskaus ja synnytys