Synnytyksen käynnistämisestä

Kolmas äitiyslomaviikko lähti tällä viikolla käyntiin ja päivä alkoi neuvolalääkärin vastaanotolla. Samat höpinät turistiin, mitä viikkoa aiemmin ja lääkäri oli sitä mieltä, että mikäli vauva ei itsestään lähipäivinä synny, hän tekee lähetteen äitiyspoliklinikalle synnytystapa-arvioon, jossa päätetään käynnistyksestä. En ole käynnistämisestä kovinkaan innoissani, sillä ilmeisesti sen onnistumisesta ei voi mennä takuuseen ja supistukset voivat olla todella todeeeella kovia, mutta tuntuu että muutaman viikon päästä se olisi jo paras ratkaisu kaikkien kannalta. En halua traumoja ja vaurioita vauvalle ja kyllä oma kohtalokin pelottaa. Onko käynnistys niin paha kuin annetaan ymmärtää?

Lääkärikäynnin jälkeen pötköttelin vielä sohvalla silmät kiinni, yritin toipua liskojen yöstä ja kuuntelin toisella korvalla Astral TV:tä Subilta. Astral TV,  meikäläisen uusi ajanviete. En kestä, osaan tätä menoa jo viikon päästä selvännäkijät ja heidän alanumeronsa ulkoa. Näinkö hauskaa on olla äitiyslomalla! Niin, ohjelmassahan mainostetaan, että uudelle soittajalle kolme ensimmäistä minuuttia on ilmaista, joten pitäisikö huomenna soittaa suoraanlähteykseen ja kysyä ympäripyöreästi ”Koska tää j-lauta syntyy?!”

Katkaisin myöhemmin vielä aurinkoisen keskiviikkopäivän kiertelemällä hetken Sellon kauppoja, mutta aika nopeasti erilaisten tuntemusten vuoksi koin parhaaksi hakea kinkkupiirakkaan tarvittavat ainekset kaupasta ja suunnata takaisin autolle. Tosiaan, sen kinkkupiirakan lupasin vääntää ennen kuin T tulee töistä kotiin, joten ei kait tässä muuta kuin jauhopussin kimppuun ja keittiö sotkuun.