Voi pojat

 

Hyvä perjantai on tehty rennosta ja tehokkaasta työpäivästä, mukavista työkavereista, korvapuusteista, päiväkahveista ja tapahtumarikkaasta tulevasta viikonlopusta. 

Pakastimen kautta tietenkin! 

Sydäntä lämmittää erityisesti se, että 11-vuotiaalle kelpaa vielä kummitädin seura. Yhteinen retki suuntautuu luontoon, sillä meitä yhdistää hassuttelun lisäksi liikunta. Kun tiedustelin mikä olisi mukavaa tekemistä vastauksena kuului, että kaikki liikkuminen on täydellistä (Ja huom! täydellistä hymiöllä näytettynä). Maailman suloisin poika!

Ulkoilu tekeekin hyvää meikäläisen rapistuneelle kunnolle ja yhteinen aika  ihmeitä huono kummitäti -syndroomasta kärsivän psyykkeelle. 

Joskus surkuttelin kun vuodet vierivät liian nopeasti ja kummipojat kasvavat vauhdilla. Tuntuu, että siitäkin on vasta hetki kun työnsin tuota nyt 11 -vuotiasta juuri puhumaan oppinutta raittaissa Aurajoen rannalla Seikkailupuistopäivän päätteeksi ja rattaista toisteltiin kovaan ääneen kikatuksen kera sanaa ”Pieru!”. 

Mutta oikeastaan tämä on ihanaa aikaa. Mikä sen parempaa kun saada seitsemän vuotiaalta kesken työpäivän viestin puhelimeen: ”No prööööööööööt vaa sullekki!” ”Senkin rrrrrrrrrrrrrrrrrr” ja tunnin hiljaisuuden jälkeen ” Se alkaa taas” (tarkoitti viestittelyä). Hah hah! Ihan parasta!

Mukavaa viikonloppua!