Yhtenä kappaleena

Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena, vaikka pieniä viitteitä lähenevästä synnytyksestä on saattanut tulla. Paino sanalla saattanut, koska en tiedä miltä kivuliaat supistukset tuntuvat. Heräsin edellisyönä kello kahden aikaan 5-30 minuutin välein tuleviin aaltoileviin kipuihin ja näitä epäsäännöllisiä polttavia ”kramppeja” kesti koko päivän. Olin illalla aivan uuvuksissa, sillä sain hädin tuskin muutamaa tuntia enempää nukuttua. Polttava kipu herätti yöllä unesta ja päivän mittaan jännitin enteilisivätkö tuntemukset iltaa kohden kunnon säännöllisiä supistuksia. Ei enteillyt ja tässä sitä löhötäänkin kaikessa rauhassa sohvalla ja suunnitellaan loppupäivän ohjelmaa. Kipuaallot laimenivat ja harvenivat ennen nukkumaan menoa ja aamulla heräsin hyvin nukutun yön jälkeen kaurapussi viereltä, minä isomahainen kuorsaaja normikunnossa. Tuli mieleen, että olikohan kyseessä ennakoivat supistukset..?

Olen yrittänyt olla niin kovasti odottamatta, mutta totuuden nimissä roikun (hieman kärjistettynä) suuren osan päivästä Googlessa ja yritän kaikenlaisilla havaitsemillani vaivoilla löytää yhteyksiä lähenevästä synnytyksestä 😀 Se on todellakin väärä tie. Mennyt yhdeksän kuukautta on ajoittain tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi. Kun ajattelee, että enää odotusta on jäljellä maksimissaan 1-2 viikkoa niin saa suhteutettua mikä on pitkä aika. Pitää yrittää nauttia näistä viimeisistä päivistä itsekseen ja kerätä voimia eikä tarkkailla ja analysoida kropan joka toimintaa. Ja on tässä pitkältä tuntuvassa loppuodotuksessa omalla kohdalla ollut se hyvä puoli, että synnytyspelko on muuttumassa ”ihan sama, antaa nyt tulla vaan” -asenteeksi. Olen näet niin valmista kauraa.