1. neuvola

Perjantaiaamuna oli ensimmäinen neuvola. Marssittiin sinne miehen kanssa uteliaina ja jännittyneinä.

Meillä kunnassa ensimmäisellä kerralla otetaan virtsanäyte, johon piti pidättää vähintään neljä tuntia. Koska pidätyskykyni on ollut viimepäivinä surkea, laitoin aamuneljäksi herätyskellon soimaan viimeistä tyhjennystä varten. Siitä huolimatta aamuahdeksalta kun päästiin neuvolaan, pyysin heti ensimmäiseksi saada antaa näytteen. Huh, onneksi enää ei ilmeisesti tarvitse pidetällä kuin lyhyitä aikoja ennen neuvoloita.

Olin yllättynyt, että ensimmäinen kerta oli niin rento. Siellähän ei tehty muuta kuin puhuttiin. Niin ja mitattiin verenpaineet, hemoglobiinit ja paino. Myöskään yhtään mikään ei ole sen varmempaa kuin aiemmin.

Mutta huomennapa on! Neuvolan sh laittoi mulle heti maanantaille alkuraskauden ultran, kun kerroin viimeisen puolen vuoden epäsäännöllisestä ja ylipitkästä kierrosta. Kesken työpäivän poiketaan siis kurkistamaan ensimmäistä kertaa onko siellä kohdussa oikeasti joku hengissä ja minkä ikäinen tämä tulokas mahdollisesti jo on.

Huomenna se siis tapahtuu. Jännittää hirveästi pääsenkö kertomaan tänne että kaikki on kuten toivotaan, tyyppi vastaa joitain sopivia viikkoja ja sydän sykkii, vai joudunko keräämään itseni ja tunnustamaan, että turha into ja väärä hälytys.

 

Huomiseen siis.