Ensimmäinen tulva

Kuten eilen kerroin, suunnitelmien muuttuminen sunnuntaina harmitti paljon. Ehkä jopa tavattoman paljon.

Taisi itseasiassa osua ensimmäinen kunnon ”mood swing” kun mies joutuikin lähtemään yllättäen töihin vaikka oltiin sovittu että vieraillaan mun äidin luona kertomassa uutiset. Mennään sitten maanantaina. Paitsi että kun äidille soitin niin sanoi olevansa iltavuorossa maanantaina ja seuraavaksi olisi sopinut keskiviikkona, mutta silloin mies olisi jo loppuviikon poissa ja viikonloppuksi suunniteltu miehen suvulle kertominen lähestyi. No, ei voi mitään. Päätin harmissani mennä kylpyyn kun mies lähti töihin. Toistaiseksi sain pidettyä pääni kylmänä, vaikka kylpyvettä valuttaessani asiaa harmissani mietinkin.

Pääsin juuri kylpyveteen asettumaan ja sammutin hanan kun kuulin ulko-oven käyvän. Pian anopin ääni huusi: ”Päivää!” Olivat appiukon kanssa liikkeellä. Huusin takaisin, että olen kylvyssä ja anoppi sanoi äkkiä että he lähtevät sitten heti. Kohta huomasin parkuvani kylvyssä sitä etten tajunnu huutaa että voin tulla poiskin ja nyt en tiennyt miksi he kävivät ja ärsytti että olin juuri tullut kylpyyn ja samalla ärsytti että appikset vaan marssivat ulko-ovesta sisään ja se, että ovi ylipäätään oli auki ja että äiti-suunnitelmakin meni ihan pieleen.

Miehelle tekstasin, mut se ei ymmärtänyt yhtään mitä märisen ja käski vain ryhdistäytyä. Ei varsinaisesti helpottanut oloani.

Ei lainkaan minun tapaistani. Jälkeenpäin onneksi naurattaa koko juttu.

Jos ne padot oli hiljalleen availtu aiemmin, niin tämä taisi olla se ensimmäinen tulva.