Sydänääniä dopplerilla

Saimme kummitytön vanhemmilta lainaan heidän Angelsound-dopplerinsa. Dopplerin lainasta oli puhuttu jo heinäkuussa, mutta onneksi tajusivat pitää doppleria minulta poissa vielä joitakin viikko – olisi voinut pää räjähtää kun niin pienillä viikoilla olisin lähtenyt sydänääniä metsästämään vailla tulosta.

Kävin keskiviikkona kahvittelemassa heidän kanssaan keskustassa ja sain viimein sen paljon puhutun dopplerin. Mies oli iltavuorossa ja tietenkin yksinäni lähdin kokeilemaan onneani sykkeen suhteen. Pitkän etsinnän tulos oli laiha, vain oma sykkeeni ja epämääräinen suhina. Ylpeänä voin kuitenkin kertoa, että pystyin olemaan panikoitumatta.

Seuraavana iltana mies halusi kokeilla. Oli kohtalaisen hassua maata siinä vatsa paljaana mies kuulokeet korvilla milli milliltä vatsaani skannaillen. Kauan riitti miehellä hermoja. Alkuun mies ei löytänyt mitään ääniä, mutta kun osoitin hänelle oman sykkeeni ja suhinan keskittyi mies entistä tiiviimmin ja lopulta paikallisti alavatsaltani nopean jumputuksen. Epäilin alkuun miehen löytöä, mutta kun sain kuulokkeet korvilleni oli se uskottava – meidän pienen nopea syke siellä pomppi.

Hurjan jännä tunne. Mieskin oli onnesta niin sekaisin, että laittoi kummitytön äidille viestiä kiitollisena laitelainasta. Syke siis löytyi rv 11+4.

Itsehän en ole edelleenkään löytänyt sitä jumputusta itsekseni.