Ensimmäisen kolmanneksen oireet
Nyt, kun ensimmäinen kolmannes on ilmeisesti turvallisesti ohitettu ja osa oireistakin kadonnut lieventynyt, ajattelin käyttää hetken muistellen millaisia oireita ensimmäiset 12 viikkoa pitivät sisällään.
Kaikkihan alkoi rintojen herkkyydestä. Kuukautisia en epäsäännöllisen kierron vuoksi osannut edes odottaa, mutta kipeät rinnat saivat aavistelemaan jotain olevan toisin kuin ennen. Myöhemminhän kuppikokokin kasvoi sen verran, että jouduin hylkäämään tiukimmat liivini ja siirtymään niihin ennen hieman liian väljiin malleihin.
Kohta huomasin haluavani jäätelökioskilta mieluummin sitruunasorbetin kuin itselleni tyypillisen suklaakinuskikermaunelman. Sitten ei yhtäkkiä tehnytkään ruokaa yhtään mieli. Yhtään mitään ruokaa. Syöminen etoi. Syömättömyys etoi. Pari kertaa aamun kaurapuuroannos lensi kaaressa ylös yks kaks yllättäen. Yleensä onneksi kroppa tyytyi vain kyökkimään tyhjää. Ruoka-annokset pienenivät kolmasosaan tavallisesta.
Hajuherkkyys ei todellakaan helpottanut jatkuvaa etomista. Varsinkaan työssäni, kun ihmiseritteiden hajua ei aina pysty välttelemään. Tavallisetkin hajut muuttuivat vahvemmiksi ja osa melko epämiellyttäviksi. Pahinta kotona oli, kun mies oli yöllä jättänyt ramen-kulhonsa keittiön pöydälle ja koko köökki haisi ihan oksettavalle nuudelimausteelle.
Samoihin aikoihin uni ei sitten millään tullut iltaisin silmään. Hyörin ja pyörin sängyssä iltaisin, vaikka yleensä simahdan heti kun pääni tyynyyn lasken. Pienillä viikoilla hyvän asennon löytäminen oli myös vaikeaa edelleen arkojen rintojen vuoksi. Aamuisin tuntui kuin ei olisi nukkunut silmäystäkään.
Myöhemmin nukahtaminen palasi yhtä helpoksi kuin yleensä, mutta tilalle tulivat aamuyön heräilyt, kun rakko tuntui halkeavan 4:30 ja heräsin pissahätään ensimmäisiä kertoja sitten lapsuuden. Väsymys nukkumisen jälkeen ei kuitenkaan muuttunut, vaikka unirytmi muuttuikin. Muutenkin huomasin olevani tajuttoman väsynyt jatkuvasti – haukottelin läpi työpäivän, alkuillasta nukuin muutaman tunnin päiväunet, heräsin käymään koiran kanssa pienen iltalenkin ja menin takaisin sänkyyn yöunille.
Vessassa olen ravannut tavallista tiheämpään alusta asti. Jopa 3 h pakkopidätys ensimmäisen neuvolan virtsanäytettä varten teki tiukkaa ja nousinkin aamuyöstä suunnitellusti käymään vessassa tasan 3 h ennen neuvolaa, etten joutuisi pidättämään yön lisäksi koko aamua.
Tur-vo-tus. Sitä kertyi heti alkuun huomattavasti. Posket pyöristyivät ja vaaka näytti 5 kiloa enemmän kuin tavallisesti. Pikku hiljaa tämä turvotus onneksi laski ja paino on nyt tippunut noin 4 kg alkuraskauden ensimmäisestä punnituksesta. Posketkin ovat taas omat. Viime viikolla myös heinäkuussa kiristämään alkaneet farkut mahtuivat jälleen hyvin kiinni. Tällä viikolla tosin kumpu tuntuu vihdoin pullahtaneen niin, että nyt ne housut taas kiristävät.
Vatsassa on melko alusta asti tuntunut omituiselta. Alkuun tuntui, kuin alavatsalla olisi hölskynyt puolitäysi vesi-ilmapallo jatkuvasti. Lisäksi on ollut menkkamaisia kipuja, munasarjojen vihlomista, muuten vain omituista paineen tunnetta ja nyt viimeisenä repäisykipuja äkillisissä liikkeissä. Viikolta 10 aloin muistaakseni kärsiä alaselän/häntäluun vihlonnasta. Neuvolassa hoitaja sanoi, että kyseessä voivat jo olla liitoskivut ja niitä onkin sitten ollut tasaisesti aina rasituksen (sieniretken, reippaan kävelyn, joogan, pihatöiden ja jumpan) jälkeen. Vielä en ole kokeillut kinesioteippiä tai tukivöitä, mutta jos kipu yltyy niin niihin kokeiluihin on ehkä ryhdyttävä.
Tunneskaalani ei mielestäni ole ollut tavallista laajempi tai herkempi. Olen ehkä ennemminkin hypertyytyväinen kuin helposti ärtyvä, mutta hieman aiempaa herkemmin kyllä liikutuin alkuviikoilla kyyneliin ja yksi omituinen itsesääli-itkukohtauskin on tullut läpikäytyä. Muuten en myönnä mitään. Mitä nyt jatkuva väsymys sai turhautuneeksi.
Tämän kaiken lisäksi olemassaolooni on kuulunut joukko oireita, jotka voi ajatella raskausoireiksi tai sitten ihan vaan tavalliseksi elämäksi: jatkuva aivastelu, nenän tukkoisuus, pääkipu ohimoilla, helposti hengästyminen/maitohapoille meneminen, närästys ja ruoka-aineallergioiden herkistyminen. Naaman kukinta on hieman laantunut, muttei kokonaan loppu.
Sellainen listaus. Vertaillaan sitten myöhemmin mitä tämä toinen kolmannes tuo mukanaan tai jättää taaksensa.