Töissä kertominen

Viime keskiviikkona yritin aamulla salakuljettaa työpaikan kahvipöytään leipomani bostonkakun ja muutaman läpyskän tekemiäni raskausbingo-lappuja. Aamusella kahvihuoneessa oli kuitenkin muitakin ja heti sain kyselyjä että mistäs hyvästä olen pullaa leiponut. Siinä sitten vaikeana selittelin, että kunhan vaan teki mieli leipoa ja mieskin kotona diettaa niin töihin sitten toin.

Olin itse aamulla kokouksessa kun työporukka oli totuttuun tapaan kerääntynyt aamukahvipalaveriin ja ihmetellyt pullaa ja lappuja. Olin kysynyt jo raskautensa paljastaneelta työkaverilta hänen suostumuksensa bingo-lappuihin, sillä halusin olla varma etten loukkaa työkaveria mitenkään, joten hän tiesi jo mistä on kysymys. Myös esimiehelle olin kertonut jo edellisenä päivänä. Ne, jotka aamulla näkivät minun kiikuttaneen pullaa olivat sitten ensimmäisenä asian yhdistäneet. Osalle oli kuulemma pitänyt vähän vääntää rautalangasta.

Kokouksesta omalle työpisteelle palattuani aloin saada onnitteluja ja vielä varovaisia kyselyjä sieltä täältä. Tuntui helpottavalta vihdoin lakata salailemasta asiaa. Raskaus-, synnytys- ja vauvatarinoita onkin sittemmin riittänyt naisvaltaisessa työyhteisössä. Mukavasti osa otti myös leikkimielisen kisan. Bingoa ei ole kukaan vielä huutanut. Into varmasti laantuu jo ennen ensi vuotta.