Lyhyt tutkielma kummusta
Minua on jo useamman vuoden kiinnostanut muutama asia vauvavatsaan liittyen. Nyt olen ainakin tällä hurjalla 14+6 kokemuksella saanut joitain vastauksia ihmettellyihini.
Ensinnäkin: Miksi alkuviikkojen vatsoja näkee harvoin kuvissa? – Nyt olen ymmärtänyt syyksi sen, että eihän niissä ensimmäisten viikkojen masukuvissa useimmiten juurikaan vielä mitään näy. Turvotusta ehkä.
Toiseksi: Pystyykö vauvavatsaa vetämään sisään? Lopussa ehkä ei, mutta entä siinä alkuvaiheilla? – No, omalta kohdaltani olen huomannut, että toistaiseksi pystyy, mutta kovin miellyttävää se ei ole eikä sitä sisään vedettyä vatsaa jaksa kannatella siellä sisällä niin pitkään kuin aiemmin.
Kolmanneksi: Minkä kokoinen se vatsa sitten on milläkin viikoilla? – No, ymmärränhän sen, että tämähän on hyvin yksilöllistä ja kun googlettelee eri raskausviikkojen masukuvia saa kuvia hyvin erikokoisista vatsoista. Siihen liittyy kuitenkin seuraava pohdinta..
Viimeiseksi: Nyt raskaana, omaa vatsaani tietenkin kuvaillessa, olen pohtinut missä tilanteessa ihmiset mahtavat masujaan kuvailla. Itse suosin aamua – ei turvotusta ja sisään vetäminenkin onnistuu. Mutta kai jotkut kuvailevat myös turvotuksesta välittämättä pitkin päivää ja vaikka suosivat sitä isointa mahdollista kuvaushetkeä.
Asia mitä en nimittäin ole aiemmin tullut ajatelleeksi onkin se, että se raskausvatsa on tosiaankin erikokoinen päivän eri hetkinä (ainakin näin alkuvaiheessa) riippuen turvotuksesta ja syömisestä ja muusta. Ihan niin kuin vatsa nyt oikeastikin (ilman raskautta) useimmilla on. Jotenkin ihan hölmöä, että olin kuvitellut raskausvatsan olevan stabiilisti koko päivän saman kokoinen ja siitä sitten yön aikana humpsista-vaan kasvavan parilla millillä.
Jep. Voisiko tässä kehittyvän lapsen terveyden, oman voinnin, lähestyvän synnytyksen, alkavan vanhemmuuden, taloudellisen pärjäämisen ja koko tulevaisuuden pohtimisen rinnalla olla turhempia mietteitä kuin vatsan koko. Mutta ehkä se on sellainen suojamekanismi. Että välillä olisi jotain ei-niin-vakavaakin pohdittavaa.
Ketä mä huijaan. Ihan höpöhöpöähän koko pohdinta on. Tunnustaako kukaan muu pohtineensa näin turhia?
Otin eilen pohdintani tueksi myös kuva-aineistoa omasta vatsastani pitkin päivää. Tässäpä teillekin nähtäväksi tämän tärkeän tutkielman tuloksia.
Aamuvatsa sisään vedettynä ja rentona. Tässä on vielä huima ero.
Päivävatsa sisään vedettynä ja rentona. Näkeekö joku jotain eroa? Minä en.
Iltavatsa. Kyllä huomaa hyvin kummassa vedän vatsaa sisään kaikin voimin ja kummassa vatsa on rento ja kaikki päivän syöminen näkyy.
Tässä vielä kaikki vatsa jännitettynä otetut kuvat. Aamu – päivä – ilta.
Ja samat jännittämättä.
Varsinaista vauvaahan näissä kuvissa ei tosiaan näy, vaikka maha iltaa kohti suureneekin. Tyyppi majailee dopplerin perusteella vielä hyvin tuolla häpyluun tuntumassa, aivan housujen vyötärönauhan tienoilla. Oikeastaan nämä kuvat olisi kai voitu ottaa ihan normaalina päivänä ilman raskauttakin ja tulos olisi melko sama.
Ehkä innostun jokusen viikon päästä tekemään samanlaisen tutkielman. Jatko-osa siis tulossa.