Puoliväli

Rv 19+6. Sikäli mikäli olen ymmärtänyt, nyt ollaan raskauden puolivälissä. Ensimmäinen kolmannes on jo kaukana takana ja toistakin menty jo hyvän matkaa. Alkuraskauden jatkuva epävarmuus keskenmenosta on helpottanut ja välillä on voinut vain olla onnellinen tästä ihmeestä jolla meitä siunataan. Huomenna alkaa viikko 20 ja pääsemme rakenneultraan. Vielä viime viikonloppuna ystäväni kysyi jännitänkö tätä ultraa ja vastasin rehellisesti että ei yhtään. Tästä vastauksestani huomasin yllätyksekseni pelkojeni kaikonneen. Tänään olen kuitenkin pyöritellyt päässäni rakenneultrassa mahdollisesti selviäviä ongelmia – ja eksyinpä jopa tyhmyyttäni googlaamaan niistä. Virhe. Nyt siis vähän jännittää.

Raskausaika ei ole tähän mennessä kulunut kuten odotin sen kuluvan, mutta kai sen nyt blogin nimikin kertoo. Elämä vain on odottamatonta – ja raskaus. Kuten olen täällä jo marissut, etominen ja oksentelu vaihtuivat lähes seitsemän viikkoa sitten sitkeäksi flunssaksi, joka nyt on aiheuttanut myös aiemmin harmittoman rasitusastman pahenemisen. Olen joutunut olemaan hengitystieongelmien vuoksi pois töistä, perumaan ohjaamiani jumppia, pysymään poissa joogasalilta, ottamaan käyttöön päivittäisen astmalääkityksen ja syömään jo toista antibioottikuuria. Sanonpa vaan, että vaihtaisin alkuvaiheen etomisen milloin tahansa takaisin jos saisin sillä tämän taudin pois. Pää ei meinaa kestää sitä että keuhkot eivät kestä edes rauhallista koiralenkkiä. Elättelen hartaita toiveita, että tämän taudin viimein helpotettua koko loppuraskaus sujuu energisenä ja hyvinvoivana.

Raskauden energia ja hehku eivät siis toistaiseksi ole olleet luonani, kuten alkuraskaudessa odotin ja toivoin. Samapa tuo. Puoliväli on oloista huolimatta saavutus ja vain parin viikon päästä vauvalla on jo mahdollisuus selvitä mikäli tulee ennenaikaisesti. Sekin on hienoa se.