Uusi kymmenluku ja psyk.sh.neuvola

Pitkästä aikaa lähes reaaliaikaista tekstiä.

Tänään meillä alkoi uusi kymmenluku. Kolmekymmentä on nyt täynnä. Enää seitsemän ja vauva on täysiaikainen. Hurja ajatus.

Täällä meidän kotikunnassa viikon 28 neuvolakäynnin yhteydessä ensisynnyttäjillä on tapaaminen neuvolan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Tällaista käytäntöä ei kuulemma kaikkialla ole, mutta meillä se on otettu käytännöksi muutamia vuosia sitten. Tarkoitus on ilmeisesti madaltaa kynnystä olla psyk.sairaanhoitajaan yhteydessä mikäli raskausaikana tai vauvan synnyttyä kokee tarvetta tällaiselle palvelulle. Meidän viikko 28 sattui joulun välipäiviin, jolloin psyk.sairaanhoitajat viettelivät vapaita, joten tapaaminen sovittiin nyt viikon 30 neuvolan yhteyteen ja viikolla 28 kävin vain ihan peruskäynnin terveydenhoitajalla. Sieltä muuten mainittava, että th:n tunnustelun perusteella tyyppi olisi jo tuolloin ollut kääntynyt pää alaspäin.

Neuvolan th antoi viikolla 28 kotiin vanhempien yhteiseksi täytettäväksi ”parisuhteen voimavarakartoitus esikoista odottaville” -lomakkeen ja erikseen mainitsi, että jos isä pääsee mukaan, hän on psyk.sh.:n tapaamiseen tervetullut. Täyteltiin lauantaina vähän pidemmällä automatkalla tuota lomaketta yhdessä miehen kanssa ja hän järjesti kiireiseen työaamuunsa aikaa osallistua neuvolaan. Jo yli 40-kohtaista 1-4 asteikolla täytettävää kyselylomaketta täytellessämme todettiin, että asiat joita lomakkeessa huomioidaan (mm. terveys nyt, turvallisuuden tunne, ajatukset raskaudesta ja synnytyksestä, suhtautuminen tulevaan vauva-arkeen, parisuhteen muutos raskaus- ja vauva-aikana, päihteet ja tupakka, väkivalta, tukiverkosto, koti ja asuinalue, perhepalvelut) ovat onneksi meillä toistaiseksi pääosin oikein hyvin ja etukäteen jo keskusteltu ja tiedostettu. Ei mielestäni silti ole huono asia joutua/päästä pohtimaan näitä asioita kerran ulkopuolisen ammatti-ihmisen kanssa, vaikka kaikki olisikin hyvin. Mieskään ei ollut tilaisuudesta pahoillaan, vaikkei suurta hyötyä aamun istunnosta saatukaan. Sairaanhoitaja kävi lomakkeen läpi pääpiirteittäin, keskittyen lähinnä niihin asioihin, jotka meillä ovat oman arviomme mukaan ”huonoimmalla tolalla”. Koska mitään suurta ongelmaa meillä ei ollut, oli tilaisuus mukavan rento ja tuttavallinen, vaikka kuitenkin asiallinen.

Muuten neuvolakäynti olikin yhtä juoksutusta. Oma terveydenhoitajamme oli sairaana ja tämän takia neuvolan perustoimet kanssani hoiti kaksi eri terveydenhoitajaa omien aikataulujensa välissä: ensimmäinen virtsanäytteen, painon ja verenpaineen, ja seuraava sydänäänet ja sf-mitan. Ensimmäinen th perui pyynnöstäni torstaille varatun lääkärin vastaanottojan (Kohdun sisätutkimuksen kontrolli, johon en koekaan enää tarvetta. Kerron tästä enemmän toiste.) ja toiselta th:lta muistin pyytää astmalääkkeeni reseptin uusimisen hoitamista ja kirjoitttipa hän vielä tämän viikon minulle sairauslomaa keuhkonputkentulehduksen oireisiin. Kaikissa testeissä kaikki kuitenkin hyvin. Hemoglobiinia ei nyt mitattu, mutta viikolla 28 se oli 112 ja sain suositukseksi aloittaa rautakuurin, jonka aloitin vasta lauantaina, joten eipä sillä nyt niin väliä.

Summaukseksi siis: sekä parisuhteen voimavaroissa, että neuvolan mittauksissa, punnituksissa ja testeissä kaikki hyvin. Meikämamma kuitenkin taas saikulla riittämättömien keuhkojen ja mahdollisen viime viikolla hyvin lievänä sairastetun influenssan jälkitaudin takia. Vatsan sisällä sellainen melske, että sielläkin luultavimmin kaikki hyvin.