Odottamaton elämä jatkuu

Siitä on lähes vuosi ja kolme kuukautta kun viimeksi julkaisin blogissani tekstin. Sen jälkeen,  kuten blogin nimikin ennustaa, elämä muuttui taas odottamattomasti ja aikaa ja energiaa ei enää riittänytkään kirjallisten tuotosten näpyttelyyn. Aikaa ja energiaa ei pitkään aikaan riittänyt muuhun kuin selviytymiseen.

Poikanen nimittäin paljastui parin kuukauden iässä (silent) refluksikoksi ja ensimmäisen rotarokotteen jälkeen hänen suolistonsa teki sellaisen stopin, että niitä vaurioita korjailtiin monta viikkoa jälkeen päin. Itseasiassa monta kuukautta jälkeen päin. Vauvavuonna refluksoireilulle löytyi syitä ruokavaliosta ja fysiologiasta, mutta niihin en jaksa nyt mennä niin syvälle. Voin kertoa aiheesta lisää toisessa kirjoituksessa joskus myöhemmin, mutta juuri nyt se on liian raskasta.

Vauvavuotemme ei siis ollut helpoimmasta päästä. Edelleen, nyt melkein 1v4kk poikasen kanssa elämä on melkoista vuoristorataa riippuen refluksin tilasta, hampomisesta ja muuten vain vaiheista, mutta vihdoin minulla on alkanut olla päässäni tilaa muullekin kuin selviämiselle. Halu alkaa taas kirjoittaa on virinnyt toisten blogeja lueskellessa, kun olen iltaisin ja öisin istunut poikasen sängyn vierellä ja silitellyt häntä takaisin uneen.

Uskon, että on ennen kaikkea itselleni hyväksi alkaa purkaa vauvavuoden tapahtumia ja tämän vasta alkaneen taaperovaiheen huomioita johonkin – ja nyt blogi saa olla väylänä ajatuksilleni. Tässä on riskinä, että kirjoituksista tulee yhtä synkkää paatosta ja öisin naputellessani vuodatan katkeria kyyneleitä näppäimistölle, mutta lupaan yrittää pitää aiheet edes välillä kepeinä ja kaivaa muistoistani myös ilon, onnen ja komiikan hetkiä. Niitäkin on onneksi ollut.