Embarazada

Minun oli tarkoitus aloittaa tämä blogi jo keväällä. Nimi ja ajatus oli jo valmiina, mutta kirjoittamisen aloittaminen oli vain niin vaikeaa. Töissä pukkasi kiirettä ja stressiä, enkä saanut ryhdyttyä kotona oikein mihinkään. Lisäksi itsetunto oli matalimmillaan vuosiin ja tunteet heittelivät vuoristorataa, sillä marraskuussa lopetettu hormonaalinen ehkäisy palautti aknen iholle ja olon sitämyötä takaisin kymmenen vuoden taa myöhäiseen teini-ikään. Halusin kirjoittaa aiheesta, mutta lopulta se tuntui liian murheelliselta kirjoittaa julki, muiden luettavaksi.

Vauvaa siis toivottiin. Yritettiin ja ihmeteltiin. Aluksi varovasti saa tulla jos on tullakseen-asenteelle, mutta yllättävän pian jo hieman maanisemmin prkl, on tässä jo niin kauan oltu yhdessä, niin saisi jo tärpätä ja jo ennen kesää ehdin luopua toivosta. Kierto oli lyhimmillään 42 päivää ja pisimmillään 68. Jostain onnistuin vielä lukemaan, että yli 35 päivän kierrolla nainen ei edes ovuloi. En tiedä pitääkö se paikkansa, mutta tällöin päättelin, että ilmeisesti en ollut koko yritysaikanamme ovuloinut kertaakaan. Ovulaatiotestejähän en ollut tehnyt yhtään – ei kai tässä nyt vielä niin epätoivoisia olla, ei kai.

Tähän kun yrityksistämme tietämätön äitini kertoi, että hänellä oli ollut endometrioosi ennen minua ja kun vielä netistä luin, että todennäköisyys siihen sairastumiseen on seit-se-män kertainen jos 1.-asteen sukulaisella on se. Endo. 50% mahdollisuus lapsettomuuteen. Siinäpä se sitten. Täähän mulla varmasti on. Koko kesäkuun alun soittelin ehkäisyneuvolaan päästäkseni tutkimuksiin. Eivät vastanneet. Ehkä kesäsulku.

Selvä se. Päädyin lopputulokseen, että en varmasti edes voi tulla raskaaksi ennen jotain hormonitoimintaa normalisoivaa lääkekuuria.

Sitten tuli juhannus ja kolme huoletonta viikkoa lomaillen mieheni kanssa. Viikon reissattuamme istuimme rannalla katsomassa auringonlaskua ja teimme suunnitelmia mahdollisen lapsettomuuden varalle. Oli näistä ennenkin varovasti puhuttu, minä lähinnä, kun miehestä liian vaikea aihe. Mutta tällä kertaa sovittiin vakavissaan, että jouluun asti yritetään, sitten saadaan ehkä hedelmällisyystutkimukset ja jos siellä näyttää siltä, että lapsia ei meille suoda, otetaan suunnitelma B, myydään talo, auto ja suurin osa irtainta, haetaan virkavapaata tai irtisanoudutaan ja muutetaan maailmalle elämään unelmaa paratiisissa työskentelystä. Vaikka Espanjaan. Tai jonnekin muualle. Norjaan. Dubaihin. Katsotaan mihin elämä vie. 

Pian tämän illan jälkeen alkoivat rinnat aristaa. Ajattelin, että jaahas, nyt kun kerrankin hyötyisi tästä överipitkästä kierrosta, niin kuukautiset päättävät alkaa ajoissa ja pilata lomamatkan. Mitään ei kuitenkaan viikkoon kuulunut ja mies alkoi patistella apteekkiin. Ei huvittanut, sillä en halunnut taas pettyä. Takana oli useampikin negatiivinen testi epätasaisen kierron vuoksi. Lopulta se testi sitten käytiin ostamassa iltakävelyllä ja aamulla pissin siihen jo valmiiksi pettyneenä.

Mitä..? Ihmeissäni tuijotin plussaa ja sopersin miehelle, että ”kyllä se musta vähän siltä näyttää että ois positiivinen”. ”No kyllähän toi nyt on ihan selvä!”, mies melkein huusi kyyneleet silmissä.

Seuraavana päivänä haettiin apteekista uusi testi, sillä haluttiin tietää jotain viikoista. Siinä yritin olemattomalla espanjan kielellä ja vatsaani osoitellen pyytää apteekin naisilta testiä tiskin takaa. Olin saanut päähäni että gravid on espanjaa ja tarkoittaa raskaana, joten hoin vain ”¿Tiene pruebas de gravida?” ja naiset pyörittelivät ihmetellen päätään. Ymmärsivät vasta kun mies sanoi ”baby” ja minä ”Clearblue”. Nauratti.

Että aika alkutaipaleella siis ollaan.

Elämä yllättää. Nyt ollaan sitten tässä tilanteessa. Joka toinen ajatus on innostus tulevasta ja joka toinen rintaa puristava pelko keskenmenosta, tuulimunasta tai jostain muusta yhtä kamalasti hauraat toiveemme musertavasta. Tarkasti ei ole viikoista mitään tietoa. Nyt jotain 5-7+ kai. Eikä paljon mistään muustakaan vielä ymmärretä. Neuvolaankin yli pari viikkoa.

 

Toivotaan että tämä päättyy hyvin. Että elämä yllättäisi taas kerran, positiivisesti.

Tervetuloa seuraamaan miten tässä käy.