Ensimmäinen ”mammispäivä”
Tänään oli ensimmäinen virallinen päiväni äitiysvapaalla.
…
Kiirehän siinä tosiaan kaikkien lähtövalmistelujen kanssa töissä viimeisenä päivänä tuli. Työlistan mukaan päiväni olisi pitänyt loppua 14.15., mutta kolme kangaskassia olallani poistuin työpaikalta vasta 15.30. Kaikki työkaverit olivat jo lähteneet viikonlopun viettoon. Yksi toisensa jälkeen kävivät työhuoneeni ovella heittämässä heipat, kun raivoisasti yritin saada työt tehtyä ja paikat siivottua. Tuntui hassulta poistua hiljentyneeltä käytävältä ulkomaailmaan ja olin varma, että maanantaina haluaisin vain tulla töihin.
Viikonloppu meni vielä byrokratian mukaan normaaleina työviikkoon kuuluvina vapaina, mutta järjestin tyhjyydenpelossani niihinkin hiukan ohjelmaa. Lauantaisesta reissusta Ikeaan riittääkin tarinaa omalle postaukselleen.
Viime yönä valvoin pikkutunneille miettien kaikkea mahdollista mitä nyt pitäisi saada aikaiseksi ennen kuin vauva syntyy. Aamulla heräsin totuttuun aikaan ilman herätyskelloa 06:45, totesin, että nyt lähtisin normaalisti töihin, kävin vessassa (neljättä kertaa sille yölle) ja palasin takaisin nukkumaan. Viikonloppu meni sen verran vauhdilla, että varsinaisesti ei tuntunut maanantailta. Aamupäivällä lenkitin koiraa keväisessä auringonpaisteessa ja linnunlaulussa pidempää reittiä kuin koko alkuvuonna arkiaamulenkeillä yhteensä. Autuas vapaapäivän tunne.
Pian se autuus kuitenkin loppui ja sain päähäni tarttua niihin kotona odottaviin tekemättömiin töihin. Kuurasin vauvan huonetta. Puhdistin vihdoin käytettynä ostetut pinnasängyn ja hoitopöydän, kannoin vauvatavaraa keskikerroksesta yläkertaan ja petasin vauvalle sängyn ja äitiyspakkauslaatikon valmiiksi ja aloitinpa pakata sitä paljon puhuttua sairaalakassiakin jo. Iltapäivällä tuntui, että tämä ensimmäinen vapaapäivä oli ollut muutamassa tunnissa raskaampi kuin yksikään täyspitkä työpäiväni viime viikkoina. Koko illan on alaselkä ollut kipeä, vatsa niin pinkeä että pienikin venytys kivistää ja lonkasta tai jostain nivusesta vihloo ikävästi. En ole juurikaan poistunut sohvalta sen jälkeen kun tajusin lopettaa puurtamisen ja käydä pitkäkseni. Taitaa tuo vatsassa oleilija kumminkin jo vähän kuntoon vaikuttaa. Ainakin hän on kaiken tämän kivan lisäksi ilmeisesti päättänyt tänään harjoitella spagaattia, kun nyt illalla toinen jalka puskee läpi oikeasta kyljestäni ja toinen vasemmasta.
Tästä päivästä viisastuneena täytyy ilmeisesti ymmärtää tauottaa pesänrakennusintoa paremmin. Onneksi tässä pitäisi olla hyvin päiviä jäljellä, niin että voi pikkuhiljaa yrittää tehdä näitä vauvavalmisteluja pois alta. Jos vain malttaa. Vielä ei ole onneksi ollut merkkejä tyypin ulkoistumisesta, mutta en haluaisi turhalla hosumisellani häntä liian aikaisin hoputtaakaan.