Padot on avattu

Olen onnellisena omasta tasapainoisuudestani hymähdellyt raskaana olevien kertomuksille tunnekuohuista. Siitä, miten välillä raivostuu tyhjästä, on ikionnellinen tai itkee tuntikausia suihkussa.

Olen perusluonteeltani hyvin perusonnellinen tyyppi. Saan usein onnellisuuskiksejä pelkästä kauniista maisemasta tai hyvin onnistuneesta ruoasta. En kuitenkaan raivostu yhtä helposti kuin onnellistun. Olen myöskin herkkis. Niiskutan leffassa ja tippa vierähtää silmäkulmaan ystävien onnellisista uutisista.

Kuluneen viikon aikana olen kuitenkin päässyt herkkyydessäni uusiin ulottuvuuksiin. En raivoa, ärsyynny, turhaannu enkä ole vähemmän tai enemmän onnellinen kuin ennen, mutta itken. Siis todella vollotan. Enkä millekään erityiselle, vaan esimerkiksi Salkkareille, Oho, olen raskaana -ohjelmalle, telinevoimistelija Simone Bilesista tehdylle youtube-videolle ja paikallislehden artikkelille koulujen alusta. 

Ihan huomaamattani, ilman mitään surullisia ajatuksia tai itseni psyykkaamista tunteellisuuteen, huomaan nyyhkyttäväni, ulisevani ja kyyneleiden valuvan silmistä.

Onneksi toistaiseksi vain yksin kotisohvalla.