Neljä viikkoa vauvakuplassa

Meidän poikanen täytti eilen 4 (neljä!) viikkoa. Aika on kulunut uskomattoman nopeasti, vaikka suurimman osan siitä ajasta olen istunut sohvalla vauva sylissä.

Päällimmäisenä tätä aikaa leimaa kai onni ja väsymys. Sellainen onnellinen utuisuus, kun yöunet ovat aivan toisenlainen ylellisyys kuin olen koskaan aikaisemmin ymmärtänytkään, mutta silti päivisin ei malta nukkua kun vain tuijottelee rikkaruohon lailla kasvavaa vauvaa tai vaihtoehtoisesti säntäilee ympäri kotia tekemässä kaikkea mikä jää sylittelyn aikana tekemättä. ”Nuku silloin kun vauva nukkuu” ne sanovat. Pah.

Unet ovat olleet vaihtelevasti vähäisiä. Aluksi piti herätä ja herättää vauva syömään kahden tunnin välein. Sitten kun olisi saanut nukkua vauvantahtisesti pidempään poikasella alkoivat vatsavavat ja erityisesti öisin huudettiin joko 00-03:00 tai 03-06:00. Huutoa ei ainakaan helpottanut se, että kehoni paljastui ahkeraksi maidontuotantolaitokseksi ja vauva raivosi öisin myös suihkutissejä ja vaahtokakkaa. Naapurin rouva paljastui onneksi koiralenkillä vyöhyketerapeutiksi ja hän kävi näyttämässä hieronnat joita nyt teemme päivittäin. Siitä on ollut iso apu ja nyt poika on ollut yöt huudoitta ja herännyt syömään noin 3-4 tunnin välein.

Toki ensimmäinen tiheänimunkausikin on jo koettu. Sitä rintaraivoa kesti onneksi vain pari päivää. Oli siinä ihmettelemistä tuoreella äidillä kumminkin, kun yleensä niin tyytyväinen poika kitisi pitkin päivää eikä tahtonut rauhoittua muualle kuin rinnalle.

Ensimmäiset kaksi viikkoa menivät täysin eri sfäärissä muun maailman kanssa. Vauvantuijotteluonneen sekoittui lievää baby bluesia, josta kerron myöhemmin ehkä lisää, ja päivät vain lipuivat sormien välistä. Sen jälkeen aloin jo kaipaamaan päiviini muutakin sisältöä kuin vauvan tuoksuttelu (tuoksuttelen toki edelleenkin) ja olenkin sylittelyn, tissittelyn ja huutoraivarihyssyttelyn lisäksi oman mielenterveyteni nimissä nyt koittanut saada joka päivä jotain aikaiseksi. Toisinaan innostun ja yritän änkeä samaan päivään liikaa toimintoja, mutta jos se ei kostaudu saman tien suunnitelmien turhauttavana epäonnistumisena, tunnen sen ainakin nahoissani seuraavana päivänä – sektiosta toipuminen vie todella keholta enemmän aikaa kuin mieleltä. Palataan tähänkin aiheeseen vielä.

Olemme siis lounastaneet ja kahvitelleet työssäkäyvien kanssa muutaman kerran, ulkoilleet kaupungilla kierrellen ja koiralenkeillä niin vaunuissa kuin Manducan kantorepussakin. (Koiran ulkoiluttaminen on muuten Manducalla paljon miellyttävämpää kuin vaunuilla. Koiraankin palataan myöhemmin jossain kirjoituksessa.) Kävin myös jo yksinäni tuulettumassa kukkasidontakurssilla ja pizzeriassa naisten kesken pojan ollessa 3-viikoinen. Miehet pärjäsivät hienosti illan keskenään pumpatun maidon turvin. (Tässä kohtaa kiitän sitä kehoni aloittamaa maidon tehotuotantoa)

Kotona olen leiponut pullaa rotinalahjaksi toiselle vauvaperheelle ja koeleiponut ristiäisiä varten elämäni ensimmäisen ”nakukakun” (todetakseni, että tilaan kakun jostain valmiina). Lisäksi olen mm. kuvaillut vauvaa, yrittänyt ommella raskausaikana kesken jäänyttä vaunuverhoa loppuun (kaikki ompelutyö kaatuu aina kun tarvitsisi silittää jotain saumoja), askarrellut ristiäiskutsuja ja muutenkin suunnitellut ja järjestellyt ristiäisiä. Siitäkin tulossa myöhemmin tekstiä – ei nimittäin mennyt ihan niin kuin siinä Yle:n tv-ohjelmassa.

Lisäksi lähes joka päivä huomaan siivoilevani ja pyykkääväni jotain. Sektion takia sain 4-viikon imurointikiellon. Jep, kätilö oikein erikseen kielsi imuroinnin raskaiden nostamisten ohella ja tästä olen pitänyt kiinni vaikka villakoirat vilistävätkin jo lattioilla. Kantamisrrajoitus on ollut paljon helpompi unohtaa ja  kaikenlaista on jo tullut kanniskeltua. Nyt tosin saisin jo imuroidain, mutta voi olla että otan pari päivää varman päälle tässä asiassa.

Kuten vauvataloon ilmeisesti kuuluu, vieraitakin on vastaanotettu. Ensimmäisiä innokkaita jo kotiutumisiltana. Osa käy yks-kaks-yllättäin vain ovensuussa tuomassa kukkakimpun ja kortin, osa istuu pidempään iltaa ja tuudittelee poikaa kun miehen kanssa keittelemme kahvia ja katamme pöytään kuppeja. Kaikki vierailijat ovat tervetulleita piristyksiä, tuulahduksia maailmasta vauvakuplamme sisään. Vain omiin vanhempiini minulla meni ensivierailulla hermot niin että puhisin heidän sanojaan vielä päiviä jälkikäteen. Hormoneja ehkä, tai sitten tahdittomia tuoreita identiteettikriisissä olevia isovanhempia.

Sellaista siis noin suurinpiirtein on kuulunut viime viikkoina – kun blogin puolella on ollut hiljaista. Kuten tekstistäkin huomaa (jos sen jaksaa lukea) on minulla monta sellaista aihetta vielä mielessä kuluneilta viikoilta, joihin täytyy oikein erikseen yrittää palata. Katsellaan koska niiden aika on, nyt on taas aika vaihtaa vaippa.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Lapset

Äitiysloman ämpärilista I: Mitä sain tehtyä?

Painavampaakin asiaa vielä luonnoslaatikossa on, mutta käydäänpä nyt ensin läpi mun kunnianhimoinen bucket list äitiysloman alulle. Puuhakkaasta alusta huolimatta jotain jäi tekemättäkin, mutta syytän liitoskipuja, sairaalassa vietettyjä tunteja ja tyyppimme oma-aloitteisuutta syntymäpäivänsä valinnassa.

Vauvan huone ja tavarat valmiiksi:

  • kalusteiden putsaus – Ekana päivänä riehuin rätin kanssa ja puhdasta tuli.
  • kalusteiden kanto vauvan huoneeseen – Osa vielä kantamatta. Välttämättömät siellä jo on.
  • lipastojen maalaus – Maalitkin vielä hankkimatta.
  • vanhan naulakon maalaus – Sama kuin yllä.
  • vanhan rahin päällystys – Verhoilukurssille ei mahtunutkaan. Taidan viedä rahin nuorten työpajalle.
  • vaatteet valmiiksi – Valmiina oli maalaamattomassa lipastossa.
  • tavaroiden hankinta – Suurin osa varmaan tuli hankittua hyvissä ajoin. 1-koon vaippoja haettiin vasta kotiutumispäivänä.
  • tavarat laatikoihin – Laitettu on.
  • loppujen laatikoiden hankinta – Ikean pikavisiitti toteutui viikkoa ennen tyypin syntymää ja sain laatikkoni.
  • petaa pinnis ja äp-laatikko
  • pese tutit, pullot ja rintapumppu – Pesin vasta kun tarvittiin. Jostain luin, että desinfektion teho ei säilyisi kuin vuorokauden.
  • koekäytä itkuhälytin – Kaivoin itkuhälyttimen esille vasta eilen ensimmäisen kerran, mutta käytetty sitä ei vielä ole lainkaan.

Käsityöt vauvalle:

  • babynest – Sain tehtyä ja on käytössä niin kätevä meidän perhepedissä.
  • virkattu norsumobile – 5 norsua ja pari palloa niiden kaveriksi virkkailin, mutta lopulta laitoin vain norsut.
  • virkattu meduusa – Kuin turvalonkero,  mutta isompi ja söpömpi. Valmistui. Arvostan nyt lonkeroiden virkkaajia – ärsyttävää hommaa.
  • kudottu peitto – Päivää ennen vesien menoa sain tehtyä loppuun ja sitten kotiutumisen jälkeen vielä päättelin langanpäät.
  • vaunuverho – Tekemättä! Koska unohdin ostaa tukikankaan enkä ole sitä päässyt sen koommin ostamaan. To do-listalla ensimmäisenä.
  • köllöttelyviltti – No tuo kudottu peitto ajakoon tämän asian. Ompelin kuitenkin kaksi pientä peittoa ja niihin pussilakanat äitiyspakkauslaatikoihin.
  • ristiäiskutsukortit – Aloitin, mutta nyt en tykkää ja olen päätynyt ihan toisenlaiseen ratkaisuun.

Koti kuntoon:

  • vessat ja suihkut puhtaiksi – Pesin ja kuurasin. Nyt tarvis kipeesti tehdä se taas.. koskakohan sitä pystyisi?
  • imurointi (mies lupautunut) – Mies hoiti. Tarvis saada se hoitamaan se nyt uudestaan. Kevät, kura ja koirankarvat ei oo hyvä yhtälö imurointikiellolle.
  • lattioiden moppaus – Moppasin lattiat ja kontaten kuurasin meidän rappusetkin puhtaiksi rv 37+0. Seuraava päivä oli melko kivulias.
  • keittiön kaapinovien pesu – Tekemättä ja rasvaiset kaapinovet ällöttää. Joku päivä mä nääkin sutasen.
  • ikkunoiden pesu – Tekemättä ja kevät.
  • turhat tavarat fb-kirppiksille – Ne tavarat odottaa edelleen kohtaloaan meidän nurkissa
  • elektroniikkajäte kaatopaikalle – Viemättä. Mur. Turhaan vievät tilaa ja rumentavat kotia keittiön nurkassa.
  • kierrätystavarat kierrätyspisteelle – Hah. Tämä tehtiin, mutta taas on pahvia ja lasipurkkeja kertynyt laatikoihin. Miten niitä aina kertyykin niinnopeasti?
  • porrasjakkaroiden maalaus – Sama kohtalo kuin muillakin maalattavilla mööpeleillä.
  • eteisen lipaston maalaus – Ks. yst. edellinen.
  • löytyisikö jostain pystynaulakko eteiseen? – Ei ole vielä löytynyt.

Keittiössä:

  • leivo ja kokkaa pakkaseen – Pullaa tein. Ne olen jo itsekseni syönyt. Mies on onneksi huolehtinut ruokapuolen.
  • laskiaispullia – Kutsuttiin oikein ystäviä laskiaspullalle. Oli hyvää.
  • syö säännöllisesti ja terveellisesti – Tämä sujui synnytykseen asti hyvin. Sen jälkeen ei enää niin hyvin.

Synnytysvalmistelut:

  • käy kirjastossa haalimassa jotain hyödyllistä (maksa samalla lainasakot) – Enpä käynyt. Sakot edelleen maksamatta.
  • vuokraa tens – Onneksi en ehtinyt vuokrata. Ei olisi meidän tapauksessa sitä tarvittu.
  • pakkaa sairaalakassi – Pakkasin, koekäytin rv 37, totesin puutteelliseksi mutta en heti täydentänyt ja lopulta mies pakkasi loppuun mun tekstiviestiohjeilla lähtiessään ambulanssin perässä synnärille.
  • täyttele synnytystoivelappu – En täytellyt. Ei mennyt synnytystapa kuten toivoin, mutta sektion suhteen asiat meni paremmin kuin uskalsin toivoa.
  • ilmoita allergiat sairaalalle – Ilmoitin ne vasta kun mentiin synnärille. Hyvin huomioitiin sairaalan ruoissa mun rajoitteet.

Muuta mukavaa:

  • lounasta ja kahvittele kaupungilla – Lounastin ja kahvittelin monta kertaa.
  • käy kasvohoidossa – Kävin. Oli ihanaa.
  • koita saada vielä aika hiusten leikkauttamiseen (onko otsahiukset järkevät pikkuvauva-aikana?) – En edes yrittänyt, vaikka mielessä oli. Olisi kyllä ollut ihan turhaa käydä parturissa kun niin hiukset sekaisin raahustin päivät osastolla ja nyt kotona joku sotkunuttura/puoliponnari koko ajan. Jospa ristiäisiin sitten kävis uudistamassa pään.
  • joogaa – Kerran pääsin (rv 33+6) käymään joogasalilla, mutta oli niin kivuliasta että enpä enää käynyt.
  • lähde miehen mukana Helsinkiin vielä kerran jos pystyt – No en lähtenyt, mutta eipä mennyt mieskään kun aina oltiin synnärillä just kun miehellä olis ollut Helsingissä asioita. Sorry honey.
  • näe ystäviä ja perhettä – Sain jopa baby showerit mun ystäviltä.
  • kirjoita blogia – Omaan laiskaan tapaani.
  • täyttele bujoa – Jep.
  • harrasta – No enpä juuri jaksanut enää ylimääräisiä harrastaa.
  • kiertele kauppoja jos huvittaa – Ei juurikaan huvittanut. Perätilakontrollireissun yhteydessä kierreltiin ostoskeskusta, mutta hirveästi ei enää ostokset jaksaneet kiinnostaa sen pallomahan kanssa.

Siinäpä se. Osa hommista siirtyy ajalle post-baby ja osan voi surutta unohtaa.

Kaikenkaikkiaan voin kyllä sanoa ihan nauttineeni äitiyslomapäivistäni ennen synnytystä. Olo oli kohtalaisen hyvä loppuun asti vaikka liitoskivut ja raskausnuha vaivasivat. Maha ei tuntunut olevan lainkaan tiellä – vain silloin oli tuskaista kun tyyppi mylläsi niin että tuntui että hän tulee ihon läpi. Olo oli energinen ja puuhakas ja jos ei ollut, niin päikkäreitä sai nukkua koska tahtoi ja kevät teki tuloaan.

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys