Olen saanut kokea, että raskaudessa jokainen viikko ja päivä ovat erilaisia. Myös vatsan tuntemukset vaihtuvat viikoittain ja ihan päivittäin – riippuen vähän siitä mitä on tullut tehtyä (esim. joogaa, siivoamista vai lepoa) ja aika paljon varmaan myös itsestä riippumattomista asioista. Niille, kaltaisilleni, jotka haaveilevat suloisesta pyöristyneestä vauvamahasta voin nyt kokemuksesta kertoa, että sen vauvamasun mukana tulee myös iso kirjo tuntemuksia, joita et osaa ennen edes kuvitella.

Olen pitänyt tänä vuonna kännykkäni muistioon pientä kirjaa eri viikkojen tuntemuksista ja nyt, kun viikoissa ollaan jo täysiaikaisuuden puolella, ajattelin jakaa kanssanne nämä muistiinpanot.

Rv 30: Kauheaa mylläystä, teräviä pistoja. Tyypillä on selvästi vielä tilaa liikkua ja se ottaa siitä ilon irti. Kylkiluuni törröttävät vielä vatsasta erillään. Naurattaa kun pidemmällä raskaudessa oleva ystävä kertoo lapsensa potkineen kylkiluiden ja ihon väliin – ei mulle nyt niin voisi tapahtua.

Rv 31: Hiljaisempaa, mutta olenkin sairaslomalla ja vaan makaan. Ne kylkiluut todella katosivat parissa päivässä.

RV 32: Mylläys jatkuu. Vatsa on pinkeä ja välillä tuntuu että se repeää sisältä jos tekee äkkiliikkeitä. Kyljet kipeät ja rakko kovilla.

Rv 33: Vaikea istua, kun tyyppi iskee mun kylkiin. Otan työtuoliin tasapainotyynyn jotta muistan pitää ryhtiä ja vauva ei rutistu kylkiluiden alle. Kävellessä alavatsaa repii poikittain niin, että ajattelen: ”tuleeko se itse sektiolla ulos?!” Pistoja ylävatsaan. Vatsa leviää sivulle ensi kertaa. 33+5: tippuiko se?

Rv 34: Ei tippunut. Harvoin enää iskuja, nyt laajoja liikkeitä, koko vatsa kohoilee ja aaltoilee. Välillä johonkin tiettyyn kohtaan pistää terävästi, kuin jalka tai kyynärpää.

Rv 35: Arpiako? Ei kuitenkaan, vaikka tuntuu että iho  on ihan äärimmilleen kiristetty. Spagaattiako se siellä yrittää kun molempiin kylkiin tuntuu jokin paine?

Rv 36: Tyyppi on edelleen vahvasti oikealle. Oikealla kylkiluiden alla tuntuu usein kiristys ja välillä pienempiä pistoja, jotka ajattelen potkuisi. Rv 36+2 selviää perätila ja ultrassa näkyy että jalat ja pää todella ovat oikealla. Mylläys jatkuu, vaikka lääkäri toteaa että pylly kiinnittynyt lantioon. Oikealla kyljellä maatessa tyyppi valuu painelemaan oikean kyljen ihoa, vasemmalla kyljellä maatessa se taas valuu kiristelemään vasemmalle.

Ja nythän on rv 37 ja samat tuntemukset jatkuu kuin  viime viikkolla.

Pienet aplodit voisi antaa täysiaikaisuudesta. Lantioni mittatietoja ei ole äippäpolilta vielä kuulunut.

Äitiyspolilla käyty: Vauvaa ei saatu käännettyä. Lääkäri ei edes hirveästi yrittänyt kun totesi jo ultralla tyypin olevan tosi alhaalla ja yrittäessä nostaa peppua ylös lantiostani ei saanut sitä sieltä irti. Kertoi, että yleensä kääntö on helpompi, jos vauva istuu jalat koukussa, mutta meidän joogimme on kuulemma ”täydellisessä perätilassa” eli pylly alhaalla, mutta jalat ylhäällä kasvojen edessä. Ihan linkkuveitsessä koko tyyppi. Toiveet hänen omatoimisesta kääntymisestäänkin ovat siis melko vähäiset.

Lääkäri sanoi että näistä pienikokoisista perätilalaisista on välillä tosi vaikea hahmottaa että kumpi on pää ja kumpi peppu ja voi olla että meidän vauva ei ole koko aikana raivotarjonnassa ollutkaan, vaikka neuvolassa onkin näin arvioitu.

Kyseessä oli opetuspoli ja naislääkärin lisäksi mukana siis kaksi mieskandia, joista molemmat tekivät lääkärin lisäksi ulkotutkimuksen ja ultrauksen, mutta vain toisen lääkäri päästi tekemään sisätutkimusta. Tätä sisätutkimustahan pelkäsin ennalta hirveästi ja kerroinkin ennen tutkimusta, että aikaisempi kokemukseni on, että tämä tutkimus sattuu ihan hel*****ti”. Lääkäri sanoi, että oli hyvä kun kerroin asiasta ja tsemppasi ja rauhoitteli minua koko tutkimuksen ajan. Mielestäni yllättävän hyvin sainkin oltua rentona ja keskityttyä hengittelyyn, eikä tutkimuskaan sattunut lainkaan niin paljon kuin viimeksi, vaikka kandi käyttikin kokeiluun paljon lääkäriä enemmän aikaa koska ei ollut varma tunsiko sisältäni oikeita asioita. Yhtään en ollut vielä auki ja kohdunkaulakin vielä lyhenemättä.

Kääntöä yritti vain lääkäri. Mukavaa oli, kun lääkäri selitti kandeille ja meille niin kattavasti kaiken mitä tehtiin ja suunniteltiin ja miksi. Jäi hyvä fiilis. Mies oli mukana koko ajan ja tyypilliseen tapaansa vitsaili sitten jälkeenpäin, että eipä sitä usein tule seurattua vierestä kun toinen mies on sormet vaimon pimpsloorassa. Tunnelma oli tietenkin itse tutkimuksessa hyvin asiallinen ja kuitenkin rento.

Eniten miestä kiinnosti tietenkin ultraamisen seuraaminen ja sitäkin tehtiin toki hartaasti kun kandit harjoittelivat ultraäänikuvauslaitteen käyttöä. Pitkästä kuvailusta huolimatta kumpikaan meistä ei kuitenkaan edelleenkään osaa sanoa vauvan sukupuolta. Lääkäri kysyi tiedämmekö ja haluammeko tietää, eikä sitten kertonut asiaa kun vastasimme että emme. Itse luulen, että koska kasseja ei näkynyt siinä kohtaa kun luulen pyllyn olleen, voisi kyseessä olla tyttö.

Koska ensisijaisesti toivon alatiesynnytystä perätilasta huolimatta, piti lantioni sopivuus tähän kuvata magneettikuvalla. Saatiin onneksemme aika kuvaukseen samalle päivälle iltapäivään ja vietettiin siis naapurikaupungissa lähes koko päivä. Mies oli tyytyväinen kun odotellessa käytiin autokaupoissa potkimassa renkaita – ja minäkin pääsin meidän pikkukylän tarjontaa isompaan kauppakeskukseen pyörimään ja lounastamaan. Tosin tuo jääräpää vatsassani innostui aamupäivän tutkimuksista niin, että kävely ei varsinaisesti ollut miellyttävää ja shoppailuinto siksi melko vähäinen.

Pitkän päivän jälkeen magneettikuvauksessa selällään makaaminen ei ollut kovin miellyttävää alaselkäkivun ja vatsassa mylläävän vauvan vuoksi, mutta ei kamalaakaan. Ehdin kuunnella säriseviltä kuulokkeilta muutaman radiomainoksen lisäksi Antti Tuiskun Peto on irti- sekä Samuli Edelmanin Tähtipölyä-kappaleet ja homma oli ohi. Vauvalla oli lähes koko kuvauksen ajan hikka. Taisi raukka pelästyä sitä meteliä.

Nyt seuraava kontrolli äitiyspolilla 2 viikon päästä ja soittavat sitä ennen kuvista ja kertovat ovatko mitat sopivat alatiesynnytykseen. Jos parhaaksi  nähdään suunniteltu sektio niin kuulemma se on sitten viikolla 39.

Niin ja se painoarvio oli neuvolassa eilen 2660g ja tänään äitiyspolilla 2905g. Siroksi ja pienipäiseksi silti sanoivat.