Vauvahankintoja appisten kanssa II

Kuten kerroin eilen, lauantaina teimme ”viimeisen” hankintareissun Ikeaan. No, appivanhemmat änkesivät taas mukaamme Raision reissuun ja draamalta ei tällä kertaa vältytty. Aiemmasta vastaavasta kokemuksesta kerroinkin täällä.

Itsehän edelleen raskauseuforiassani vain hihittelin kaikelle ja säilytin taas yli-inhimillisesti malttini kaiken lauantairuuhkan ja vauvahössötyksen keskellä. Muille reissu olikin tällä kertaa aiempaa rankempi, kun lihapullajonoruuhkassa meinasi mennä hermo aina niin tyyneltä anopiltani ja mies oli kihissyt ihmisten tökeröä käytöstä nälissään jo hiukan ennen tätä ravintolakokemusta. Melko pienellä onneksi selvittiin, ja kohta jo tilanteille naurettiin.

Itseäni harmitti vasta kotona, kun huomasin, että ruotsalaisjätistä lähtikin mukaan väärän kokoisia laatikoita hoitopöydän alahyllyille. Syytän aviomiestä, joka kehtasi kiukutella juuri sillä kriittisellä hetkellä kun olin valitsemassa näitä hänen mielestään täysin turhia, mutta minulle jostain syystä tärkeitä laatikoita.

Olin laatinut edellisenä iltana ostoslistan tarvittavista asioista, jotta reissusta selvittäisiin mahdollisimman kivuttomasti. Valitettavasti muut eivät noudattaneet tehokasta suunnitelmaani ja jouduin lievissä supistuksissa odottelemaan haahuilevia kanssaostostelijoita. Me ostimme lähinnä pikkutavaraa, kuten patjan, pyyhkeitä, punkan ja ne laatikot, mutta autoon sullottiin myös kolme työtuolia ja lipasto, joten kotiin ajelttiin auto niin täynnä tavaraa takapenkille asti, että anoppi ja aviomies sulloutuivat kylki kyljessä takapenkille keski-ja reunapaikalle. Itse ymmärsin kerrankin myöntyä kun joku sanoo ”Ei Kis voi raskausmahansa kanssa.. ” ja istuin mukavasti etupenkillä appiukon ajaessa täpötäyden ajokkinsa takaisin kotikaupunkiin. Kuuluisia ”kyllä nää kaikki nyt meidän autoon mahtuu”-tilanteita.

Kunnoltani kestin reissun yllättävänkin hyvin, mutta voi veljet kotiin päästessä oli veto lihaksistani täysin loppu. Sunnuntai olikin onneksi pyhitetty joogalle ja lepäilylle.

Sen verran tuo appisten mukaan tulo matkaa tällä kertaa viivästytti ja hankaloitti, että huokaisin helpotuksesta tajutessani, että tällaisia reissuja ei jatkossa enää näin helposti tehdä. Nimittäin, kun mukana menossa on myös vauva ja vauvan turvaistuin, ei yhteen autoon sulloutuminen ole enää niin houkuttelevaa – varsinkin jos tarkoituksena on täyttää auto ostoksilla. Voipi kuitenkin olla että yritän päästä vielä itsekseni ”ohimennen kipaisemaan” hakemassa ne oikean kokoiset laatikot. Siitä reissusta en kyllä appiksille hiisku etukäteen.

Puheenaiheet Sisustus Raskaus ja synnytys Höpsöä

Ensimmäinen ”mammispäivä”

Tänään oli ensimmäinen virallinen päiväni äitiysvapaalla. 

Kiirehän siinä tosiaan kaikkien lähtövalmistelujen kanssa töissä viimeisenä päivänä tuli. Työlistan mukaan päiväni olisi pitänyt loppua 14.15., mutta kolme kangaskassia olallani poistuin työpaikalta vasta 15.30. Kaikki työkaverit olivat jo lähteneet viikonlopun viettoon. Yksi toisensa jälkeen kävivät työhuoneeni ovella heittämässä heipat, kun raivoisasti yritin saada työt tehtyä ja paikat siivottua. Tuntui hassulta poistua hiljentyneeltä käytävältä ulkomaailmaan ja olin varma, että maanantaina haluaisin vain tulla töihin.

Viikonloppu meni vielä byrokratian mukaan normaaleina työviikkoon kuuluvina vapaina, mutta järjestin tyhjyydenpelossani niihinkin hiukan ohjelmaa. Lauantaisesta reissusta Ikeaan riittääkin tarinaa omalle postaukselleen.

Viime yönä valvoin pikkutunneille miettien kaikkea mahdollista mitä nyt pitäisi saada aikaiseksi ennen kuin vauva syntyy. Aamulla heräsin totuttuun aikaan ilman herätyskelloa 06:45, totesin, että nyt lähtisin normaalisti töihin, kävin vessassa (neljättä kertaa sille yölle) ja palasin takaisin nukkumaan. Viikonloppu meni sen verran vauhdilla, että varsinaisesti ei tuntunut maanantailta. Aamupäivällä lenkitin koiraa keväisessä auringonpaisteessa ja linnunlaulussa pidempää reittiä kuin koko alkuvuonna arkiaamulenkeillä yhteensä. Autuas vapaapäivän tunne.

Pian se autuus kuitenkin loppui ja sain päähäni tarttua niihin kotona odottaviin tekemättömiin töihin. Kuurasin vauvan huonetta. Puhdistin vihdoin käytettynä ostetut pinnasängyn ja hoitopöydän, kannoin vauvatavaraa keskikerroksesta yläkertaan ja petasin vauvalle sängyn ja äitiyspakkauslaatikon valmiiksi ja aloitinpa pakata sitä paljon puhuttua sairaalakassiakin jo. Iltapäivällä tuntui, että tämä ensimmäinen vapaapäivä oli ollut muutamassa tunnissa raskaampi kuin yksikään täyspitkä työpäiväni viime viikkoina. Koko illan on alaselkä ollut kipeä, vatsa niin pinkeä että pienikin venytys kivistää ja lonkasta tai jostain nivusesta vihloo ikävästi. En ole juurikaan poistunut sohvalta sen jälkeen kun tajusin lopettaa puurtamisen ja käydä pitkäkseni. Taitaa tuo vatsassa oleilija kumminkin jo vähän kuntoon vaikuttaa. Ainakin hän on kaiken tämän kivan lisäksi ilmeisesti päättänyt tänään harjoitella spagaattia, kun nyt illalla toinen jalka puskee läpi oikeasta kyljestäni ja toinen vasemmasta.

Tästä päivästä viisastuneena täytyy ilmeisesti ymmärtää tauottaa pesänrakennusintoa paremmin. Onneksi tässä pitäisi olla hyvin päiviä jäljellä, niin että voi pikkuhiljaa yrittää tehdä näitä vauvavalmisteluja pois alta. Jos vain malttaa. Vielä ei ole onneksi ollut merkkejä tyypin ulkoistumisesta, mutta en haluaisi turhalla hosumisellani häntä liian aikaisin hoputtaakaan.

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys Työ