Nappailin eilen uudet masukuvat jatkoksi aiemmalle tutkielmalle. Näissä kuvissa siis rv 18+6, eli kuukausi + yksi päivä enemmän kuin viimeksi.

Omasta mielestäni kumpu todellakin on kasvanut näissä viikoissa. Itseasiassa viikolla 17 tuntui että se otti oikein kasvuspurtin ja yhtäkkiä alavatsalla oikeasti oli pyöreä möllykkä jatkuvasti. Iltaturvotus on kuitenkin ollut läsnä lähes alusta asti. Vatsan jännittäminen ei ole enää ollenkaan kivaa, mutta otin nyt kuitenkin myös jännityskuvat.

Tässä siis alkuun aamulta: vasemmalla jännitettynä, oikealla jännittämättä.

Sitten iltakuvat samalla kaavalla. Turvotusta havaittavissa, mutta ihan hirveän pinkeäksi vatsa ei eilen illalla kiristynyt. Tätäkin isompia nähdään välillä.

Sitten tietenkin vertailut aamu ja ilta jännittäen..

… ja jännittämättä. On siinä vähän eroa.

Ja jotta kyseessä oikeasti olisi edellisen vertailun jatko-osa, pitihän mun nyt vertailla myös niihin viimeksi otettuihin kuviin. Päätin suorittaa vertailun pienimmillä mahdollisilla ja suurimmilla mahdollisilla.

Alla siis vasemmalta oikealle rv 14+5 aamu jännittäen, rv 18+6 aamu jännittäen, rv 14+5 ilta jännittämättä ja rv 18+6 ilta jännittämättä.

Aamun jännityskuvissa näin eron, mutta iltaturvotukset vaikuttavat kyllä hämmästyttävän samalta. Aikaisempien viikkojen maha jopa eilistä isommalta. Ehkä ero olossa syntyy siitä, että oikeasti tuo jännittämättömyys alkaa olla yleisempi olotila kuin jännitettynä pysyvä tiukka keskivartalo. Peilin ohi kun kävelee niin aina pelästyy kun tajuaa miten valloilleen sitä on vatsansa päästänyt.

Muita huomioita:

– Omat takit eivät tunnu enää mukavilta. Onneksi anoppi lainasi yhden omansa. Tätä vauhtia se on kyllä kohta myös kireä.

– Joku kommentoi viime tutkielmaan, että vatsa myös vaihtaa muotoaan riippuen päivästä ja sikiön asennosta siellä. Tämä todella pitää jo tässä vaiheessa paikkansa – mulla on niin hulvattomia kuvia täysin toisella syrjällä kohoavasta möykystä ja oikein hoikkina hetkinä näkyvästä navan alla pilkistävästä pinkeästä pallosta.

– Paino on pysynyt edelleen samassa. Ei enää tippunut, mutta ei noussutkaan. Ihmettelen kyllä, jos ei kohta ala nousta, sillä ruokahalu on todellakin lisääntynyt.

– Kaksi viikkoa sitten jumpatessa vatsallaan ollessa kumpu oli ensimmäistä kertaa oikeasti tiellä. Tuntui kuin joku isompi kupla olisi painanut alavatsaa.

– Itsensä pitkäksi venuuttaminen tuntuu eniten alavatsalla kiristymisenä.

– Huomaan tunnustelevani kumpua jatkuvasti.

Viikon päästä päästäänkin jo tarkistamaan onko tulokas oikeasti yhtään kasvanut vatsassani, kun mennään rakenneultraan. Toivottavasti on.

P.S. Hih. Meidän pyykkikiertokin näyttää kulkevan niin laiskasti, että samat sukat osuvat noin kuukauden välein jalkaan: