1. neuvola

Perjantaiaamuna oli ensimmäinen neuvola. Marssittiin sinne miehen kanssa uteliaina ja jännittyneinä.

Meillä kunnassa ensimmäisellä kerralla otetaan virtsanäyte, johon piti pidättää vähintään neljä tuntia. Koska pidätyskykyni on ollut viimepäivinä surkea, laitoin aamuneljäksi herätyskellon soimaan viimeistä tyhjennystä varten. Siitä huolimatta aamuahdeksalta kun päästiin neuvolaan, pyysin heti ensimmäiseksi saada antaa näytteen. Huh, onneksi enää ei ilmeisesti tarvitse pidetällä kuin lyhyitä aikoja ennen neuvoloita.

Olin yllättynyt, että ensimmäinen kerta oli niin rento. Siellähän ei tehty muuta kuin puhuttiin. Niin ja mitattiin verenpaineet, hemoglobiinit ja paino. Myöskään yhtään mikään ei ole sen varmempaa kuin aiemmin.

Mutta huomennapa on! Neuvolan sh laittoi mulle heti maanantaille alkuraskauden ultran, kun kerroin viimeisen puolen vuoden epäsäännöllisestä ja ylipitkästä kierrosta. Kesken työpäivän poiketaan siis kurkistamaan ensimmäistä kertaa onko siellä kohdussa oikeasti joku hengissä ja minkä ikäinen tämä tulokas mahdollisesti jo on.

Huomenna se siis tapahtuu. Jännittää hirveästi pääsenkö kertomaan tänne että kaikki on kuten toivotaan, tyyppi vastaa joitain sopivia viikkoja ja sydän sykkii, vai joudunko keräämään itseni ja tunnustamaan, että turha into ja väärä hälytys.

 

Huomiseen siis.

Perhe Raskaus ja synnytys

Mielitekoja

En tunnusta, että minulla olisi selkeitä mielitekoja tässä alkuraskaudessa. Ei ole mitään yhtä tai kahta ruoka-ainetta jota himoitsisin hulluna. Olen kuitenkin huomannut, että jotkut ruuat eivät maistu sitten yhtään ja jotkut hieman tavallista enemmän.

Esimerkiksi niin, että vaikka olen ennen ollut suklaisten ja kermaisten jälkiruokien ja jäätelöiden ystävä, nyt valitsen mieluummin raikkaan ja kirpeän hedelmäisen tai marjaisen vaihtoehdon. Onneksi eletään loppukesää ja marjoja on hyvin tarjolla.

Hassuja tilanteita hieman muuttuneiden makumieltymysten suhteen on tullut pari kertaa.

Viime viikolla oli vuoroni valmistaa päivällistä jääkaapissa jo kohta parhaat päivänsä näkevässä broilerista. Päädyin tekemään kanakastikkeen, johon laitoin joukkoon rusinoita. Rusinoita! Joillekin ehkä täysin normaalia, mutta meidän talossamme ei ole niitä ennen lämpimiin ruokiin käytettykään. Olen toki syönyt niitä joskus jossain ruokalajeissa. Maksalaatikkoonhan ne tietysti kuuluvat. Ja nyt siis teki mieleni kokeilla niitä kanakastikkeeseen. Mies kiroili leikkimielisesti ruokapöytään tullessaan, että tämän siitä saa kun laittaa raskaana olevan valmistamaan ruokaa. Onneksi pidimme ruoasta molemmat. Rusinoineen kaikkineen.

Tänään lähdin iltasella käymään kaupassa, koska pyykinpesuaine pääsi loppumaan. Lisäksi muistin, että viikonloppuisen vessanpesuinnostuksen aikana käytin kaiken pytynpesuaineen. Kassalla totesin menneeni kaupassa täysin mielihalujeni mukaan, sillä hihnalta löytyi näiden pesuaineiden lisäksi banaaneja, kaurajogurttia, kauralevitettä, hunajaa,  – tähän asti vielä aika itselleni tavanomaisia tuotteita – suklaarusinoita, sour cream and onion sipsejä, hunajapaahdettuja maapähkinöitä ja pinaattilettuja. Etsin myös graham-lihapiirakoita, mutta ne olivat loppuneet. Ei ollenkaan tapaistani. No, huominen työeväs ja pitkän bussimatkan napostelut ovat nyt kuitenkin hankittuna ja näillä mennään.

Saa nähdä mitä kaikkea keksin vielä kiikuttaa kaupasta kotiin tai kokeilla samalla pannulla yhtä aikaa. Pidän teidät ajan tasalla. Olisi myös kiinnostavaa kuulla, minkälaisia omituisia yhdistelmiä tai tavallisesta poikkeavia mieltymyksiä teillä on ollut.

 

P.S. Huomenna on muuten se eka neuvola. Wish me luck!

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Raskaus ja synnytys Höpsöä