Raskauden HC-tilanteita

Varoitus: Jos et siedä ällöjä aiheita, jätä tämä teksti väliin.

 

Elokuu on ollut osaltani kovin kiireistä aikaa ja vaikka raskausoireeni ovatkin onneksi melko lieviä, en ole voinut välttyä huomaamasta, että aivan entisellä tasollaan ei suorituskykyni ole.

1. Ensimmäisenä oli vuorossa ystäväni polttarit Helsingissä. Menomatkalla neljän tunnin istuminen bussissa tuntui epämukavalta ja tukalalta, mutta en tiennyt vielä mitään tulossa olevasta. Toisen ystävän vuodesohvalla vietetyn yön jälkeen nimittäin lauantai tuntui hyyyvin pitkältä päivältä, kun startattiin paikallisjunalla Espooseen aamuahdeksalta ja lopulta issikkaratsastuksen, brunssin, morsiusaskartelujen, koripallo-ottelun kannustamisen, Stadissa kuljeskelun, morsiussaunan ja Kallessa salsaamisen jälkeen odoteltiin yöbussia puoli neljältä. Polttariporukalle kerroin raskaudesta, sillä olisin vaikuttanut ajoittain melko epäsosiaaliselta kun jouduin vetäytymään hetkeksi vetämään henkeä. Joraaminen onneksi sujui hyvin, pienestä vatsan nippailusta huolimatta.

Karmein kokemus oli kuitenkin kotiinpaluu, kun sattumoisin koko bussi oli täynnä Weekend-festareilta kotiutuvia krapulaisia ihmisiä. Krapulamättösipulikebabhengitys, hiki, vanhan alkoholin lemu ja penkkeihin piilotellut krapulapierut sekä raskauden herkistämä hajuaisti eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä neljän tunnin matkalla. Selvisin kotiin ilman yrjöämistä, mutta tiukalle veti.

2. Käyn työkseni ihmisten kodeissa ja aina asiakkaideni kotiolot ja terveydentila eivät ole parhaat mahdolliset. Muutenkin joudun töissä taistelemaan pahoista hajuista johtuvaa ällötystä vastaan, mutta keskiviikon kokemus oli toistaiseksi kamalin kaikista. Olin kotikäynnillä ja asiakkaallani tarve päästä olohuoneessa olevalle wc-kehikolle asioilleen. Hoitaja oli jo lähtenyt, joten en voinut turvautua häneen asiakkaan avustamisessa. Sanonpa vaan, että alusastian tyhjentämisen jälkeen kyökin wc:ssä vedet silmissä useamman minuutin. Käsidesin vahva tuoksu pelasti minut. Onneksi asiakkaallani on huono kuulo ja hän oli jo siirtynyt keittiöön pesemään käsiään.

3. Viime viikonloppuna taas olin naisporukan matkassa Tallinnassa humputtelemassa. Porukassa ei onneksi hirveitä yöeläimiä ole, sillä en ehkä olisi selvinnyt toisesta peräkkäisestä viikonlopusta. Shoppailuun kulutettiin kuitenkin sitäkin enemmän energiaa ja yhden matkalaisen aktiivisuusranneke näyttikin hänen kävelleen päivän aikana 33000 askelta. Itse otin välillä päiväunet hotellilla. Pääsin reissultani kotiin vasta sunnuntaina klo 12 päivällä ja klo 12.30 olinkin jo järjestelemässä ystäväni vauvakutsuja. Vauvakutsuilla en omasta siunatusta tilastani kertonut, mutta sain kuitattua nuutunutta olemustani ja huonovointisuuttani Tallinnan piikkiin. Huh. Loppupäivän otinkin vain päiväunet ja yöunet putkeen.

4. Kaiken huipennus tapahtui kuitenkin maanantaiaamuna ihan omassa kodissani. Valittelin miehelle jo illalla, että keittiössämme haisee mielestäni kuvottavalle, mutta olin liian väsynyt tekemään asialle mitään. Aamiaisen jälkeen kuitenkin aktivoiduin suunnittelemaan roskapussin viemistä ulos koiran kanssa aamulenkille lähtiessä. Virhe. Roskapussin haju sai ensimmäisen yrjön nousemaan suuhun keittiössä ja vaikka juoksin vessaan en ollut tarpeeksi nopea nostamaan wc-istuimen kantta kun seuraava yökkäys saapui. Jouduin siis aamulla pesemään vessamme seiniä ja lattiaa myöten.

Oksennustili siis virallisesti avattu. Toivottavasti saldo jää kuitenkin hyvin vähäiseksi.