Toisen kolmanneksen oireet
Viimeistä kolmannesta on nyt eletty muutama viikko ja ajattelin yrittää tulla listaamaan toisen kolmanneksen oireita ja tuntemuksia, vielä kun edes jotenkin voin niitä muistaa. Onneksi voin käyttää pohjana aiempaa postaustani ensimmäisen kolmanneksen oireista ja vähän vertailla missä mentiin silloin ja sitten myöhemmin.
Itselleni isoimpana oireena on ollut raskausflunssa (amerikkalaisissa lähteissä pregnancy rhinitis). Nuha. Tukkoisuus. Yskä. Astma. Tästä olen valittanut koko ajan niin paljon, että enpä sano siitä nyt enempää. Se on kuitenkin vaikuttanut lähes kaikkkeen. Nukkumiseen, syömiseen ja arjessa jaksamiseen.
– Vatsa. Kumpu. Jossain viikoilla 13-14 se alkoi parhaina hetkinä jo hieman erottua pienenä pallona alavatsalla. Viikolla 13 siirryin turvotuksen takia jo raskaushousuihin. Selvin kasvupyrähdys alkoi jossain viikon 20 kieppeillä ja sitten viikon 27 loppuun mennessä olikin jo ihan selkeästi paisunut raskausmahaksi. Anoppi laukoikin rv 26+6 ehkä ikävimmältä omaan korvaani kuulostaneen kommentin tähän asti: ”No nyt sun vatsa on alkanut näyttää raskausmahalta, eikä siltä että on vaan tullut ylimääräisiä kiloja”. (Saatoin muuten vähän loukkaantua. Ei ollut kiva kuulla näyttäneensä koko alkutalven vain lihonneelta, vaikkei anoppi sitä varmasti niin tarkoittanutkaan.)
– Liikkeet. Jo viikolta 15 alkoivat ihmiset kysellä tunnenko jo liikkeet. Tunsin jotain, mutta en mitään minkä olisin uskaltanut varmasti sanoa olevan liikkeitä. Tunsin hetkittäin säännöllisiä samaan kohtaan tulevia pieniä teräviä pistoksia. Pari kertaa tuntui, kuin saippuakupla olisi puhjennut vatsanahkani sisäpuolella. Sitten viikolla 18, kun makoilin kotona saikulla, aloin tuntea liikkeitä enemmän. 8.11. eli rv 21+1 tunsin ensi kertaa aivan varmasti liikkeet käteeni nukkumaan mennessä. Ja niin tunsi paikalle alakerrasta rientänyt mieskin. Tuon jälkeen liikkeitä ei ole voinut olla huomaamatta. Varsinkin nukkumaan mennessäni ja iltapäivällä töissä istahtaessani kirjaamaan päivän työt koneelle alkoi kunnon jumppa. Kuvasin ennen joulua miehelle liikkeiden tuntua sanoen, että välillä tuntuu, kuin joku kopittelisi vatsan sisällä tennispallolla heittelemällä sitä päin vatsani sisäpintaa. Turvottelu katosi tai ainakin väheni jossain välissä.
– Harjoitussupistukset. Alkuun harvakseltaan milloin sattui. En muista enää tarkkaan koska alkoivat, mutta puolivälin jälkeen aika pian. Vatsa vain meni kovaksi yhtäkkiä. Lopussa niitä on tullut lähinnä vain rasituksen yhteydessä tai jälkeen. Töissä on pitänyt luopua raskaimmista hommista, jottei liikaa supistelisi.
– Rinnat. Ne kasvoivat myös viikkojen myötä pikku hiljaa. Aamuisin ne tuntuivat pinkeiltä kuin täydet ilmapallot. Ennen joulua, viikolla 25, päädyin lopulta ostamaan parit uudet liivit kun omista löysimmätkin alkoivat tuntua kireiltä. Valtavaa kuppikoon muutosta ei silti ole tapahtunut. Imetysliivejä en vielä uskaltanut ostaa, peläten kuppikoon vielä tästä suurenevan. Ihan niin arat ne eivät enää olleet kuin alussa, mutta pinkeydessään kyllä kipeät ja mahallaan nukkuminen oli mahdotonta, vaikkei vatsa vielä sitä haitannutkaan.
– Ruokahalu parani alkukolmanneksesta huomattavasti ja aloin töissä omien yksitoikkoisten eväideni sijaan käydä syömässä henkilöstöravintolassa. Söin isoja annoksia ja nautin salaatista ja kaikesta raikkaasta. Nälkä iski usein äkkiä ja kovana ja tankkaamaan piti päästä asap. Mitään selkeitä mielitekoja minulla ei ole koko aikana ollut, mutta harvinaisina omituisuuksina oli, että kanaruuat eivät kuitenkaan yhtään uponneet ja pitsan päällä en voinut kuvitellakaan mitään muuta kuin herkkusieniä. Pitkään nautin tilanteesta, että suklaata ei tehnyt yhtään mieli, mutta juuri sopivasti jouluksi tämä muuttui ja olisin syönyt pussikaupalla pätkiksiä, dumleja ja enkelikonvehteja jos olisin itselleni sen sallinut. Vihreät kuulatkin maistuivat minusta yllättäen todella hyviltä. Sokerin ylitankkaaminen alkoi kuitenkin aiheuttaa ikävää huonovointisuutta ja hikoilua, joten radin pelossa säännöstelin sokeriherkkuja jonkinverran.
– Hajuherkkyys loppui äkisti, kun raskausflunssa alkoi. Eihän tukkoisen nenän läpi mitään haista. Se oli pelastukseni töissä. Etominen loppui myös samoihin aikoihin kun tukkoisuus alkoi. Flunssan jatkuessa viikkotolkulla olin kuitenkin jossain vaiheessa sitä mieltä, että mieluummin pieni etominen silloin tällöin kuin tauoton niistäminen, yskiminen ja hengästyminen. Silloin tällöin, kun nenästä yllättäin kulkeekin ilmaa, huomaan hajuherkkyyden olevan vielä tallessa.
– Tukkoisuudesta huolimatta nukuin toisella kolmanneksella mielestäni kohtalaisen hyvin. Nukahdin ja heräsin kuten normaalistikin, tosin uneni laatu oli selvästi heikompi ja olin koko ajan tajuttoman väsynyt. Aamuisin en olisi millään jaksanut nousta ylös sängystä. Olin usein muutamia minuutteja myöhässä töistä ihan vain siksi, että en ollut jaksanut nousta tarpeeksi aikaisin. Onneksi ammatissani se ei ole vaarallista ja sain korvattua minuutit iltapäivästä.
– SI-nivelen vaivat / issiaskipu. Marraskuun lopulla, kun flunssan pahin vaihe helpotti, otin hetkellisesti menetetyn jumppailun takaisin – kunnes alaselkäni päätti ilmoittaa, että eipä kannatakkaan liikkua. Alaselkää vihloi kävellessä, seistessä ja varsinkin kumarrellessa tai istuutuessa. Kipu säteili lopulta myös vasempaan jalkaan niin, että ajoittain tuntui etten pysty kävelemään ilman että jalka pettää alta. Nappasin töistä itselleni lainaan kyynärsauvat ja SI-vyön ja kyselin fysioterapeuttityökavereilta ohjeita vaivan hallintaan. Teinkin sen jälkeen hermoliuútusharjoituksia jokusen päivän melko säännöllisesti ja käytin tukivyötä töissä ja koiralenkillä. Kolmessa viikossa oire meni ohi ja olen pystynyt taas liikkumaan normaalisti. Liitoskivut eivät kuitenkaan nyt vaivanneet.
Muita vähemmän vaivanneita oireita ovat:
– Närästys. Onneksi kohdallani harvinainen vaiva, mutta aina välillä kuitenkin hetkellisesti vaivannut. Lääkettä en tähän ole joutunut ottamaan, vaan yleensä yrittänyt helpottaa juomalla piimää.
– Huimaus. Välillä töissä pitkään seisoessa, kiireessä toimiessa tai äkillisissä nousuissa. Mukana tule myös kylmä hiki. Uskon tämän johtuvan myös heikosta hapensaannistani tänä aikana (taas nuha ja astma syyllisinä).
– Suonenvedot jaloissa. Vain yhtenä yönä olen herännyt tähän vaivaan ja tuolloin aloitin heti magnesiumin syömisen iltaisin. Pohkeet tuntuvat kuitenkin usein kireiltä eikä muutenkaan lihasten palautuminen vaikka vain venyttelyn jälkeen ole entisellään.
– Vessassa ravaaminen joka jatkuu vaan. Turha kuvitella, että voisi viettää pari tuntia kaupungilla käyttämättä välillä yleisessä vessassa.
– Tunteilu. Ei mitään ihmeellistä mainittavaa. Jonkinlainen raskauseuforia päällä edelleen, kun en tunnu pahastuvan tai hermostuvan mistään. Parempi tämä kuin jatkuvasti katkeilevat hermot.
– Finnit ovat taas kadonneet, mutta iho on kovin epätasainen ja täynnä valkopäitä.
– Ihon kuivuminen ja kutina. Sääriä saa olla jatkuvasti rasvaamassa tai raavin ne rikki. Myös aiemmin rasvainen kasvojeni iho kuivuu herkästi.
Omituisia oireita, joista kukaan ei varoittanut etukäteen:
– Napakarvat. Minulle on kasvanut kunnon navanympärys- ja sytytyslankakarvoitus. Tosi hehkeää ja naisellista. Tummimpia ja paksuimpia nypin pinseteillä.
– Kulmakarvojen sulkasato. Muutenkin harvat kulmakarvani ovat täynnä koloja ja tuntuvat katoavan kasvoilta kokonaan. Miksei ne mahakarvat voi mennä kulmakarvoiksi?
Siinäpä niitä. Onko muilla samoja kokemuksia? Entä jotain mitä ei tähän listaan ole päässyt?