Tyttöjen päivänä
Näin Tyttöjen päivänä kaikista fb-feediini tulvineista tyttöjen oikeuksia esiin nostavista videoista herkistyneenä tuli mieleeni avautua vähän kehitteillä olevan vauvan sukupuolesta.
Me olemme päättäneet, ettemme halua tietää sukupuolta etukäteen. Sikäli mikäli tyyppi ei sitä meille rakenneultrassa auliisti esittele. Uskon jopa vähän pettyväni, jos suuri yllätys paljastuu jo muutaman viikon päästä. Mielestäni sukupuolen kuuleminen lapsen synnyttyä on kuin joululahja – etukäteen sen saaminen ei tunnu niin kivalta.
Meillä ei ole mitään tarvetta hankkia vain vaaleanpunaisia/-sinisiä tavaroita lastenhuonetta täyteen etukäteen tai valita vaunujen ja turvaistuimen väriä sukupuoli mielessämme. Yhdelle ystävälleni jo sanoin, että kummitytön äiti on luvannut meille kummitytön vanhoja vaatteita. Ystäväni tähän ihmetteli, että miten voimme vielä tietää kumpi meille tulee. Totesin, että emmehän me tiedäkään, mutta kummityttö on puettu niin unisex-vaatteisiin, että tulipa kumpi tahansa, ne varmasti sopivat.
Huolimatta siitä ettemme halua sukupuolta etukäteen tietää, voin tunnustaa toivovani hiukan enemmän tyttöä kuin poikaa. Mitään järkevää syytä tähänkään toiveeseen ei ole. Kunhan jotenkin piirtelen mielessäni kuvaa pienestä tylleröstä, jota mieheni jumaloi ja yhdessä kasvatamme parhaan taitomme mukaan itsenäiseksi, omannäköisekseen naiseksi. Itse naisena koen, että ”tyttöjen jutut” sujuisivat minulta äitinä luontevammin kuin poikien. Olin tosin itse lapsena melkoinen poikatyttö, joten ihan kaikkiin prinsessahattarahommiin en ehkä olisi silti paras ohjaaja.
Emme varmasti aio kasvattaa lastamme tiukkapipoisen ”sukupuolineutraalisti”, emmekä myöskään upottaa häntä vain ”sukupuolelle sopivilla” punaisilla/sinisillä asioilla täytettyyn kuplaan. Meillä äiti on nainen ja isä on mies ja niissä sukupuolissa on jotain eroa ja jotain samaa ja jokainen on omanlaisensa. Ajattelen, että aiomme sallia lapsemme löytää juuri ne omat keinonsa toteuttaa omaa sukupuoltaan ja olla yksilö tässä maailmassa. Tyttö voi olla rohkea, raju, urheilullinen, matemaattisesti lahjakas tai mitä tahansa siinä missä ujo, lempeä, herkkä, taiteellinen ja kielellisesti taitavakin. Tyttö voi tykätä prätkähiiristä (minä olin aina Turbo ja ystäväni Niina Moto kun lapsena leikimme prätkiksiä) ja barbeista samaan aikaan, pelata jalkapalloa ja taitoluistella siinä missä pojatkin. Ja jos meille suodaan tyttö, ja joku hankkii tälle vaaleanpunaisen tyllihameen, niin kyllä, sekin voidaan pukea typyn päälle. Jos joku hankkii poikavauvalle vaaleanpunaisen tyllihameen, voi mieheni kyllä kieltää sen käytön. Tietysti, jos tämä poika myöhemmin itse sen tyllihameen päällensa haluaa, niin mitäpä sitä kieltämäänkään.
Tyttöjen ja naisten asemahan ei ole maailmanlaajuisesti tarkasteltuna yhtä hyvä kuin poikien ja miesten. Toivon, että oma lapseni, sukupuolestaan riippumatta, on tulevaisuudessa omalta osaltaan (olipa se sitten pieni tai suuri osa) edistämässä tasapainoon pääsyä tässä asiassa.
Mitäkö sitten veikkaan sukupuoleksi tällä hetkellä? Alussa mulla oli selkeä poikaolo, mutta nyt kun pari ihmistä on sanonut vatsaani ”tyttömahaksi” ja sykkeen nopeus on selkeä ”tyttösyke”, on ajatus alkanut kallistua myös tyttöolon puolelle. Myös ”tyttö vie kauneuden, poika terveyden”-uskomuksen mukaan tytön pitäisi selkeästi olla tulossa. Terveisin, pitsanaama. Kestoflunssa taitaa kyllä mennä terveyden puolelle.
Mies taasen toivoo poikaa.