Vauvahankintoja appisten kanssa II

Kuten kerroin eilen, lauantaina teimme ”viimeisen” hankintareissun Ikeaan. No, appivanhemmat änkesivät taas mukaamme Raision reissuun ja draamalta ei tällä kertaa vältytty. Aiemmasta vastaavasta kokemuksesta kerroinkin täällä.

Itsehän edelleen raskauseuforiassani vain hihittelin kaikelle ja säilytin taas yli-inhimillisesti malttini kaiken lauantairuuhkan ja vauvahössötyksen keskellä. Muille reissu olikin tällä kertaa aiempaa rankempi, kun lihapullajonoruuhkassa meinasi mennä hermo aina niin tyyneltä anopiltani ja mies oli kihissyt ihmisten tökeröä käytöstä nälissään jo hiukan ennen tätä ravintolakokemusta. Melko pienellä onneksi selvittiin, ja kohta jo tilanteille naurettiin.

Itseäni harmitti vasta kotona, kun huomasin, että ruotsalaisjätistä lähtikin mukaan väärän kokoisia laatikoita hoitopöydän alahyllyille. Syytän aviomiestä, joka kehtasi kiukutella juuri sillä kriittisellä hetkellä kun olin valitsemassa näitä hänen mielestään täysin turhia, mutta minulle jostain syystä tärkeitä laatikoita.

Olin laatinut edellisenä iltana ostoslistan tarvittavista asioista, jotta reissusta selvittäisiin mahdollisimman kivuttomasti. Valitettavasti muut eivät noudattaneet tehokasta suunnitelmaani ja jouduin lievissä supistuksissa odottelemaan haahuilevia kanssaostostelijoita. Me ostimme lähinnä pikkutavaraa, kuten patjan, pyyhkeitä, punkan ja ne laatikot, mutta autoon sullottiin myös kolme työtuolia ja lipasto, joten kotiin ajelttiin auto niin täynnä tavaraa takapenkille asti, että anoppi ja aviomies sulloutuivat kylki kyljessä takapenkille keski-ja reunapaikalle. Itse ymmärsin kerrankin myöntyä kun joku sanoo ”Ei Kis voi raskausmahansa kanssa.. ” ja istuin mukavasti etupenkillä appiukon ajaessa täpötäyden ajokkinsa takaisin kotikaupunkiin. Kuuluisia ”kyllä nää kaikki nyt meidän autoon mahtuu”-tilanteita.

Kunnoltani kestin reissun yllättävänkin hyvin, mutta voi veljet kotiin päästessä oli veto lihaksistani täysin loppu. Sunnuntai olikin onneksi pyhitetty joogalle ja lepäilylle.

Sen verran tuo appisten mukaan tulo matkaa tällä kertaa viivästytti ja hankaloitti, että huokaisin helpotuksesta tajutessani, että tällaisia reissuja ei jatkossa enää näin helposti tehdä. Nimittäin, kun mukana menossa on myös vauva ja vauvan turvaistuin, ei yhteen autoon sulloutuminen ole enää niin houkuttelevaa – varsinkin jos tarkoituksena on täyttää auto ostoksilla. Voipi kuitenkin olla että yritän päästä vielä itsekseni ”ohimennen kipaisemaan” hakemassa ne oikean kokoiset laatikot. Siitä reissusta en kyllä appiksille hiisku etukäteen.