Voi murhe ja kryyni

Mieheni sanoo usein ”voi murhe ja kryyni” kun sattuu jotain pientä ikävää joka tuntuu just sillä hetkellä maailmaa musertavalta.

Tähän kohtaan voisi raskaushormoneissaan vaikka tiristää itkun.

Kirjoitin nimittäin juuri pitkän vuodatuksen raskaudesta, allergioista ja astmasta.

Ja hups.

Sinne se katosi, yhdellä ranteen virheliikkeellä, kokonaan kadoksiin johonkin sivuhistorian ulottumattomiin.

Välitallennus. Miten aliarvostettua.

Ehkä palaan asiaan joskus, ehkä en.

EDIT: Löytyi!