Seurantaa ja lihassärkyjä

Juuri, kun ehdin huokaista helpotuksesta lääkärin soiton jälkeen, hän soittikin uudestaan. Erikoislääkäri oli todennut HCG:n olevan niin hitaassa nousussa, että sairaalan puolelta halutaan jatkaa seurantaa. Apua. Ja hyvä. Nyt odotan kuin kuuta nousevaa keskiviikkona otettavaa verikoetta ja jos hormoniarvo on ylhäällä, voin huokaista vähän. Torstaina otetaan ultrat ja silloin kohdussa pitäisi näkyä jotain. Ihan hirveä jännitys päällä, koska jos silloin ei näy, pikkuinen on jossain muualla kuin missä pitäisi.

HCG-arvoa ei pysty kai mittaamaan kotikonstein? Näin jossain keskustelupalstalla Clearblue-testin viikkonäkymän raja-arvot ja jotta testi näyttäisi 3+-viikkoja, HCG:n pitäisi olla yli 20 000. Mulla oli viimeksi alle 400. En tosin tiedä, pitääkö tuo raja-arvo paikkaansa, mutta loogisesti ajateltuna se voisi kyllä pitää.

Sunnuntaina vasen jalkani kipeytyi aivan huolella – paitsi lepoasennossa. Kävin taas vaihteeksi verikokeissa ja laskimotukos poissuljettiin. Jäljelle jäi diagnoosi ”lihassärky” ja toivon, että sillä on jotain tekemistä rentouttavien raskaushormoneiden kanssa. Panadol auttoi vähän, mutta on tää taas aikamoista. Torstaihin on pitkä aika. Onnekseni mulla on ollut myös mielialanvaihteluita (mies ei ehkä allekirjoita sanaa onneksi), rintoja täytyy melkein kantaa, kun liikkuu ilman rintsikoita ja väitän, että vatsan taikina on turvotusta eikä tacoja.