Positiivinen raskaustesti

Keskiviikkona, kesken työpäivän, minut valtasi hyvin vahva tunne siitä, että tänään on tehtävä raskaustesti. Maailman epäsäännöllisin kuukautiskierto ei ollut varsinaisesti aiheuttanut syytä epäillä positiivista tulosta, mutta tuskinpa testin teosta haittaakaan olisi. Kotimatkalla hain halvimman kahden viivan testin.

Olimme päättäneet heinäkuun alussa alkaa yrittämään lasta ja en ottanut asiasta suuremmin stressiä; ajattelin, että siihen menee varmaan vuosi ja unohdin koko asian. Olimme seurustelleet reilun vuoden ja päivälleen vuotta aiemmin olin muuttanut miehen luokse. Nopeaan aikatauluun liittyi naapurin aiheuttama vesivahinko, viivästynyt remontti ja sijaisasuntoni vuokrasopimuksen päättyminen, mutta yhteiselo tuntui alusta alkaen luonnolliselta. En koskaan ole pitänyt itseäni kovin hyvänä lasten kanssa, joten ilahduin, kuinka hyvin tulin heti toimeen miehen alakouluikäisen tyttären kanssa. Ehkä oma lapsi ei sittenkään olisi ihan mahdoton ajatus.

Kotona tein testin. Aiemmilta kerroilta tuttu tummanpunainen viiva ilmestyi tikkuun heti. Sitten ilmestyi jotain muutakin, mitä en ennen ollut nähnyt. Olin epäuskoinen. Olin menossa hoitamaan postipakettiasioita ja koska niihin kuului myös tilaamieni korkokenkien haku, lähdin tunnemylläkän vallassa kaupungille. Hain samalla Clearbluen testin, jossa tulos näkyisi kirjaimin ja josta myös selviäisi, kuinka pitkällä raskaus on. Onneksi raskausoireisiin kuuluu tihentynyt virtsaamistarve, sillä se mahdollisti testin teon ennen miehen tuloa kotiin. Testissä luki mustaa valkoisella: Raskaana, 2-3 vk. Eli raskausviikoissa olen ilmeisesti viikoilla 4-5. Itkin ja nauroin ja kun mies saapui, sanoin rakastavani häntä ja että olen raskaana. Hän sanoi arvanneensa, sillä ei ole ikinä nähnyt kasvoillani sellaista pelon, hämmennyksen ja ilon yhtäaikaista ilmettä.