En unohda itseäni, vaikka odotankin vauvaa

Sain lähipiiristäni kritiikkiä, kun kerroin etsiväni hametta, johon vatsa mahtuu ja manailin, että tilaamani äitiyshousut ovat edelleen matkalla. Raskaana olevan pitäisi kuulemma panostaa pelkästään vauvan tarvikkeisiin, sillä vain sillä on merkitystä, mitä on vatsan sisällä eikä sen ulkopuolella.

Ei hitto! Vaikka odotan lasta, jota rakastan jo nyt ihan älyttömästi, se ei tarkoita sitä, että suostuisin unohtamaan itseni. Minä ihmisenä en ole kadonnut mihinkään. En ole muuttunut itsestään huolehtivasta ja itseensä panostavasta naisesta miksikään myyttiseksi äitihahmoksi, joka uhraa kaiken omasta itsestään lapsensa vuoksi. Se, että ostan sopivia vaatteita, ei ole vauvalta pois. Se, että huolehdin ulkonäöstäni raskausaikana ja sen jälkeen, ei ole vauvalta pois. Päinvastoin – oma hyvinvointi ja tyytyväisyys näkyvät ulospäin myös vauvalle ja raskausaikana on parempi olla, kun vaatteet eivät ahdista. Taloudessamme on kaksi tienaavaa ihmistä, joten ei ole syytä järkyttyä siitäkään, riittävätkö rahat, jos joku muukin kuin vauva saa jotain uutta. Tilanne ei ole se, että vauvalle jää rattaat ostamatta, koska äiti tahtoo uuden mekon. Ostin muuten myös mekon, johon ihastuin ensi näkemältä. Tuntui hyvältä.

Hah, onneksi kirjoitan tätä anonyymina, ettei nouse julkinen myrsky. Jokainen tekee tavallaan, mutta muistakaa, että jokainen tekee valintansa itse. Jos taloudellinen tilanne pakottaa valitsemaan rattaat tai mekon, on selvää, että hyvä vanhempi valitsee ne rattaat. Jos valintaa kahden välillä ei tarvitse tehdä, ei siitä tarvitse kenenkään myöskään mäkättää.