”Nyt täytyy vaan seurata tätä”
Raskausoireiden ilmestyttyä päättelin olevani viikolla 5 tai 6. Silloin beben pitäisi olla kohdussa ja minua jännitti ajatus sydänäänten kuulemisesta, joten varasin varhaisultra-ajan. Hintahaitari varhaisultran suhteen on aika laaja; n. 80-250 €. Menimme halvimmalle ja silloin tajusin, että hinta tosiaan riippuu siitä, tekeekö tutkimuksen kätilö vai lääkäri. Meidät otti vastaan maailman ihanin kätilö, joka kertoi, mitä kohta tapahtuu ja mitä kohdussa pitäisi näkyä. Asetuin pöydälle, laite alkoi kuvaamaan, mutta… Mitään ei näkynyt. Kohdussa ei ollut ketään. MISSÄ MUN VAUVA ON?
Se ei myöskään löytynyt kohdun ulkopuolelta, mutta keltarauhaskystasta kuului sisäkaikua (ei hyvä) ja kätilö päätti varmuuden vuoksi lähettää minut Naistenklinikalle, sillä jos kyseessä on kohdun ulkoinen raskaus, se voi aiheuttaa vakavia komplikaatioita. Vaihtoehtoja oli siis kolme:
A) Raskauteni on enemmän alussa kuin luulin. Tein testin viikkoa aiemmin ja silloin se näytti viikkoja 2-3. Olin silloin todennäköisesti juuri sen toisen viikon alussa eli raskausviikolla 3, jos nyt en ole mennyt ihan sekaisin näistä.
B) keskenmeno tai C) kohdun ulkoinen raskaus.
Onnekseni minulla ei kuitenkaan ollut ainuttakaan B:n tai C:n oiretta, enkä kuulu miltään osin riskiryhmään. Hain paniikissa taas yhden raskaustestin ja huojennuin hieman, kun viikkonäkymä oli edelleen 2-3, nyt siis kuusi päivää edellisen testin jälkeen. Alussa siis ollaan, edelleen. Vaikka järki (ja mies) hokivat, ettei ole mitään hätää, tiesin silloin, mitä pelko ihan oikeasti on. Jos olisin käynyt lääkärin tekemässä varhaisultrassa, kaikki olisi voitu selvittää heti, mutta nyt jouduin odottamaan.
Seuraavana aamuna soitin Naistenklinikalle ja lääkäriaika järjestyi muutaman tunnin päähän. Söin kyyneleet silmissä mehujäätä työpaikan palaverihuoneessa ja yritin hokea, että tämä asia ei voisi nyt edetä paremmin. Aika samalle päivälle oli todella hyvää tuuria, kun kuulemma yleensä nämä hoidetaan viikon sisällä lähetteestä. MIKSI SAIN AJAN SAMALLE PÄIVÄLLE, JOS EI OLE SYYTÄ HUOLEEN? ONKO TÄMÄ NYT JOTAIN KAUHEAA?
Naistenklinikan lääkäri alkoi tutkimaan, ei löytänyt mitään ja soitti erikoislääkärin paikalle varmistamaan asian. Erikoislääkäri oli ensimmäinen ihminen, joka sai minut edellisillan jälkeen rauhalliseksi. Hänen mielestään kaikki näytti siltä, miltä ihan alussa olevan raskauden kanssa kuuluukin näyttää. Ei ollut mitään syytä huoleen eikä missään ole mitään ylimääräistä. Päätettiin vielä jatkaa seurantaa HcG-arvon mittaamisella ja nyt se oli lukemissa 280, mikä viittaa viikkoihin 4-5. Huomenna perjantaina sen pitäisi olla puolta enemmän. Ei auta kuin odottaa. Ja toivoa, että pikkutyyppi löytää tiensä kohtuun ja kahden-kolmen viikon päästä voin odottaa niitä sydänääniä sitten uudestaan. Aion myös ehdottaa miehelleni päivittäistä varhaisultrailua, tai miksei tunnin väleinkin tehtävää. Jos hän ei suostu, niin sitten suostun tyytymään viikottaiseen. Mitään maailmassa en toivo yhtä paljon, kuin että se lapsi ilmestyisi kohtuun ja alkaisi kasvamaan ihanaksi vauvaksi.