Hysteriaa

Ei se loppunutkaan, ei se 12 viikon rajapyykki vienyt pelkojani pois. Hetkellisesti, mutta jälleen ne ovat täällä. Pelko menetyksestä, elämän kurjuudesta. Paljonko onnea ihmiselle voi suoda, eikö kaiken ihanuuden jälkeen kuulu tulla se epämielyttävä arkea piinaava epätietoisuus ja epätoivo? 

Tuijotan olohuoneessa seisovaa vaunua, katselen lattialla nakaavaa ratasosaa ja mietin. Mitä ihmettä teinkään, ja se sänky. Miten tällaisen saa myytyä jos emme saisikaan pientä poikaamme? 

Niin kauan kun mieheni on kotona, olen turvassa pahoilta ajatuksista. Heti kun ovi sulkeutuu ja näen ikkunassa auton takavalot, epätoivo ja pelko peittää kodimme varjolla. 

Tuoreimassa vauva lehdessä oli juttu naisista jotka ovat joutuneet pakkolepoon sairaalaan. Huippuhetket ovat ruokailut, käsityöt, unelmien ja vauvaarjen suunnittelua. Surullista ajatella että itse makaisi tyynyjen tukemana monia viikkoja sängyssä tukisukat raajoissa. Huokaisen, onneksi en ole yksi heistä. Onneksi kohdunkaulani on pidentynyt, eikä tarvitse joka päivä toivoa pahinta. Kunhan muistan ottaa rauhallisesti, onhan nyt kyse toisen ihmisen elämästä. Ei vaan minun.

”24. Raskausviikon alkaessa odottajaa onnitellaan”

Huomaan jälleen katsovani vaunuja, ja huomaan pelkääväni. Minulla on vielä 1 raskausviikko ja kaksi päivää onnitteluun. Uskaltaisiko sitten ottaa jälleen rauhallisesti, unotaa pelot ja keskittyä todellisuuteen.

Vauvan tuloon.

Kommentit (2)
  1. Tuo 24 raskausviikon jälkeen onnittelu, pitäisi jotenkin rauhoitella. Jossittelulla saa pään täyteen pahaa oloa, mutta jos lapsi syntyy alle 24 raskausviikon niin elonjäämisprosentti on aika olematon. Toki ihmeitä voi tapahtua, lapsi voi syntyä ja elää terveellisen elämän, vaikkakin olisi syntynyt viikolla 22 tai 23. 

    Tietysti eksyin sivuille jossa loppuraskaudessa, tai synnytyksissä naisille oli tullut komplikaatioita. Istukka irronnut ja lapsi kuollut kohtuun. Eikä se panikoiminen ja pelko varmaan hellitä ihan heti, synnytyksen jälkeen pelätään kätkytkuolemaa ja hermoillaan siitäkin. 

     

  2. Pelko on jotain kamalinta mitä tiedän raskaudessa!

    Minulle kovat potkut on jokaipäiväistä jo ja jos en tunnekkaan samanlaisia potkuja joka päivä niin voi että mikä pelko siitä syntyykään! Mutta tsemppiä sulle!! yrittää vaan ajatella positiivisesti niin kyllä se siitä 🙂 Ainakin mulla 🙂

    Tuo onnittelu viikko juttu on kyllä totista totta! Mulla on nyt 25+4 ja viime viikolla ihmiset alko onnittelemaan ihan avoimesti minun käydessä kaupassakin! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *