Ihanaa kun supistelee!

Makaan sängyssä hymy huulilla, repii vatsaan. Polttaa, ja kivut säteilevät selkään. Ihanaa, lisää tätä! Kaiken ihanuuden kuitenkin katkasee puhelu. Nousen sängystä, kävelen makuhuoneen ulkopuolelle ja vastaan. Puhelinmyyjä XX täältä ja täältä, kiinnostaisiko sinua tällainen.. Eikä tasan kiinnosta. 

Olisin voinut järkyttää myyjää sanomalla että synnytän juuri, enkä nyt tarvitse meidän perhe-lehteä. Valehtelin jo aikaisemmin lasten kirjakerhon trokarille vihaisesti ettei mitään vauvaa vielä ole. Faktahan se on, se on vatsani sisällä eikä tuskin tarvitse disneyn satukirjoja. Ja kehitin jopa hetken puhelun jälkeen uuden tekosyyn palaathan hyvä XX asiaan uudestaan kun lukijalahjaksi saa kirjahyllyn.

Istahdin sohvalle, tunsin potkut, mutta sohvassa ei tullut supistuksen supistusta! Kiva, on se kyllä ihanaa kun trokataan kaikkea turhuuksia. Häiritään synnytykseen psyykkaavaa, ja loppuraskauteen kypsää (henkisesti) olevaa äitiä. En ole vielä raskauteni aikana raivonut, taikka flipannut totaalisesti ja huutanut naama punaisena.

mutta jos tämän miesmyyjän saisin eteeni, niin kuulisi hän kunniansa. Saisi hän kuulla kaikkien kunniat, kaiken v-tuksen. Ihan kaiken. Jopa sen ettei autopaikan naapuri osaa parkkeerata autoaan ruutuun, tai kuinka hän ei tee lumityönsä. Olen jo kypsä, haen googlen hakukoneella kuinka synnytyksen voisi ehkä, mahdollisesti käynnistellä itse. Tai edes valmistella kehoaan kyseiseen koitokseen. Olen kypsä, haluan jo synnyttämään.

PS. Aivan sama kuinka se sattuu, tai kuinka se repii. Tai kuinka kauheaa synnytys onkaan. Kyllä kivun, vitutuksen ja kolhotukset unohtaa kun nyytin saa rinnalleen. Aika ja hormoonit kultaa muistot.