Lasten lelut, saako vanhemmat päättää?

Pakko se on myöntää, olemme mieheni kanssa joskus. Useinkin ostaneet lapsille lahjoja sillä perjaatteella mitä lapset haluaa. Milloin värikästä hello kittyä, milloin autot teemaa ja angry birdsiä. Mutta olemmeko koskaan ottaneet huomioon vanhemmat, heidän maunsa ja toiveensa? Emme juurikaan.

Tänä vuonna lahjavuoremme on pienin vuosiin, eikä syy ole laisinkaan taloudellinen. Toisinpäin, ostaisimme varmaan enemmänkin mutta jokin jarruttaa vastaan. Yritän selittää että oikeasti, aikuisten oikeasti yksi lahja per lapsi riittää. Ja niinhän se mielestäni riittääkin. En halua olla osasyy lasten leluvuoriin, sillä todellisuus on karuakin karumpi. Typötäysi huone, leluja siellä täällä. Ja mitä näemmekään. Osa leluista on tyystin unohdettu, lapsi tuskin muistaa saaneensa tai omistavansa tiettyä lelua. Käytössä on ne muutama lemppari ja kolme uusinta lelua.

Leluvuorten mukana pääsemmekin hyvin aiheeseen. Voiko ja saako lelujen ostoa rajoittaa? Ja saako vanhemmat kieltää ja päättää lahjatoiveista itse? Olen jo nähnyt painajaisia syntyvän lapsemme leluvuorista. Tärisen hysteriasta jo kun äitini uteli tarvitsemmeko värikästä fisher price merkkistä lelukaarta. Ei, kiitos. Ei mitään värikästä, muovista, soittohärpäkettä kiitos! 

Kyseinen merkki tuo minulle rytmihäiriöitä, paniikkia ja hysteeristä zalando huutoa. Eikai joku oikeasti? Osta fisher price merkkisiä leluja toisten lapsille? Yritin jopa jättää omat mieltymykseni ja toiveeni toiselle sijalle. Ja nähdä lelut lasta kehittävänä. Mutta se ei onnistunut, sen sijaan ihailin brion värikkäitä puuleluja. Värikkäitä puisia eläinmaatuskoja ja puista mobilea sängyn yläpuolelle. Minun silmääni puinen lelu miellyttää niin paljon enemmän, kun muovinen värilieju.

Kun mieheni puhui lapsen tilin avaamisesta iski pääni yläpuolelle hetkessä hehkulamppu. Jos lapsen suurien päivien ja joulujen ajaksi sukulaiset siirtäisivät rahaa lapsen tilille. Jouluksi tulisi korkeintaan pari joululahjaa, jotka (vanhemmatkin hyväksyy nurkkiinsa) ja miellyttää lasta. En näe enkä koe toiminnassa mitään vikaa. Sillä nykyinen asuntomme on niin pieni, että lähes kaikki osuu silmiin. Eikä lapsi edes tarvitse kymmenkuntaa lahjaa jokaisena suurena päivänä. Itsekkin sain joka joulu tai syntymäpäivä maksimissaan viisi lahjaa, muutama lelu ja loput vaatteita. Kuten sukkia, alushousuja, kerrastoa ja uuden paidan housuineen. Enkä minä koskaan lisää vaatinut, loput lahjoista tuli kurjekuorien muodossa. Perjaatteella, ostakaa myöhemmin mitä lapsi tarvitsee.

Enkä koe rahan saamista, pyytämistä edes itsekkäänä tekona. Enkä koskaan tutkisi kuka, ja paljonko kukin siirsi lapseni tilille. Minulle merkitsee se enemmän että lapsi, oikeasti säästää rahat ja ostaa myöhemmin mitä ikinä haluaakaan. Vaikka mopokortti, mopoineen tai ajokorttia. Tai reppureissaamista maailmalla koulun päädyttyä? 

Ja oikeasti pidän puista lelua paljon pitkäkestoisempana kun muovista. Vaikka se puinen ei soittaisikaan vanhempien iloksi verenpainetta nostattvaa rällätystä. Vaikka edelleen pallottelen ajatuksilla, onko itsekästä? Onko viisasta? Onko ajatukseni ja toiveeni realistinen? Ja lapsen etujen mukaista? En tarkoita ettemmekö hyväksyisi myöhemmin, muovirälläköitä. 

Kun mieli muuttuu ja lapselle on tarjota oma, ikioma muovirälläke-paratiisi huone. Huokaus.