Oi ihana opiskelija!

Eilinen neuvolakäynti oli itse asiassa mielyttävä, ellei koko raskauden paras käynti. Joka kerta kun kuulen terveydenhoitajani oven avautuvan, käytävässä tömistelevät askeleet tiedän olevani seuraava. Terveydenhoitajan näkeminen saa aikaan minussa lässähtämisen, eräänlaisen passiivisuuden tunteen. Sellaisen ”njaah, sitten mennään..”. Ja syvää syvempi huokaisu.

Sama tunne valtasi eilenkin, ennenkun terveydenhoitajani ilmoitti ovensuussa opiskelijasta. Olen itse opiskellut hoitoalaa ja tiedän kuinka äärettömän opettavaisia ja tärkeitä harjoittelujaksot ovat joten minun puolestani huoneessa voisi istua kokonainen ryhmä tulevia terveydenhuollon ammattilaisia. 

Terveydenhoitajani tuntui myös hiukan erillaiselta tällä käynnillä. Kerrankin hän kyseli vointia, uusia muutoksia kehossani ja raskauden kulussa. Vastasi kysymyksiin, ja meno tuntui olevan muutenkin asiallisempaa ja ammattitaitoisempaa kun normaalisti. Ensin epäilin hänen saaneen jo niin monta valitusta ja noottia kytöksestään että olisi skarpannut. Mutta ymmärsin hetken jutustelun jälkeen mistä kiikasti, olihan hänellä seuranaan opiskelija.

Kerrankin vatsaani kosketteli jokin helläkätisempi naishenkilö, sydänääniäkin etsittiin ammattitaitoisella otteella mutta rauhallisesti ja mahani mittauskin tuntui melko hyvältä. Usein terveydenhoitajani painelee vatsani helläksi, työntää dopplerin kovakouraisesti vatsaan ja yrittää painaa mittanauhan häpyluitteni läpi. Vaikka oma terveydenhoitajani kouri vatsaani tarkistaakseen pienokaisen tilan ja asennon vatsassani, käynti tuntui miellyttävältä.

Oi ihana opiskelija, olethan mukana seuraavissakin käynneissä! 

Se mikä ei tälläkään kerralla ollut muuttunut oli neuvolan jälkeiset supistelut. En tiedä onko päivän ohjelma, neuvolaan ja kotiin minulle joka kerta niin kova suoritus vai tekeekö mahani puristelu, tönäisyt ja kouriminen tukalan olon. Olisihan se mukavaa jos edes kerran, neuvolan jälkeen voisi makoilla hymyin suin sohvalla ja nauttia.
Eikä kiroilla väsymystään, kipujaan ja supisteluja.

PS. Gestaatiodiabetestä minulla ei nyt näillä näkymin ole. Olen juuri yksi muutamista harvoista jonka viimeisin arvo saattaa nousta tuntemattomasta syystä yli sallitun rajan. Mittausta jatkan toki, mutta ainoastaan neljänä päivänä viikossa. Aamupaaston merkeissä, ja aapupalan jälkeisen mittauksen. Kerran kahdessa viikossa vuorokausi-käyrä.

Kommentit (7)
  1. Minulla oli myös 2h arvo yli rajan, mutta luulen kyllä että minulla on kyse oikeastikin radista. Kiinnosti vain kuulla, miten tuo diagnoosi kohdallasi kumoutui 🙂

  2. Mulla ainakin mitattiin aina vasta kun pingotus hellitti. Kyllä siihen vaikuttaa jo mittaaja ja vauvan asentokin myös.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *