Annan istumapaikkani vanhukselle, liikuntarajoitteiselle tai muuten sitä tarvitsevalle. Olen terve, nuori, ja pystyn varmasti seisomaan sen ajan mitä tarvitsen omilla jaloillani. Antamalla paikkani sitä tarvitsevalle teen myös hänen matkustamisestaan turvallisen, annan hyvän kiertää ja näytän olevani kelpollinen kansalainen.

Olen aina tehnyt niin.

Vihaan sitä näkyä kun raitiovaunuun nousee vanhempi henkilö, äiti vaunuineen tai liikuntarajoitteinen ihminen. Kanssamatkustajat näpyttelevät puhelimia tai katselevat ulos ikkunasta. Kukaan ei näytä edes eleelläkään että olisi valmis luopumaan omasta paikastaan.

Istumapaikastaan joka on tarkoitettu, vaunulla matkustavalle vanhemmalle, vanhukselle, liikuntarajoitteiselle tai raskaana olevalle. 

Koin tänään pakonomaista tarvetta saada istahtaa edes hetkeksi alas, mutten vaan saanut avattuani suutani. Olenko tarpeeksi paksuna että kehtaan pyytää yli 30-vuotiailta miehiltä paikkaa. Saako sellaista edes pyytää? Nähdäänkö minut heti tiukkapipoisena akkana joka vaatii omaansa? Entä jos saankin töykeän vastauksen takaisin, tai pelkän ilkeän katseen? Kestäisinkö sitä, vai alkaisinko itkemään?

Yritin lempeästi mutta vihjailevasti katsella näitä miehiä jotka istuivat, minulle tarkoitetulla paikalla. Se ei tuottanut tulosta, miehet katselivat minua silmiin ja siirtyivät sen jälkeen katsomaan mahaani. En minä raskaana lähtisi ketään iskemään, joten uskoisi että katseen saaneenna alkaisi päässäkin raksuttamaan?  
Seisoin liikkuvassa raitiovaunussa ja laskin hiljaa päässäni pysäkit. Enää 5, nyt 3, kohta pääsen pois, aivan kohta. Päätin mielummin jäädä yhden pysäkin aikaisemmin pois ja kävellä kun seistä kiemurtelevassa raitiovaunussa. Selässä tuntui särkyä, jalat turvonneilta ja vatsassakin painetta.

Mitä teitä kaupunkilaisia oikein vaivaa? Oletteko muuten sokeita, tai tyhmiä ymmärtääksenne symbolit paikkanne yläpuolella? Miksi ihmeessä sellaisia paikkoja on edes merkattu, jos niitä saavat käyttää ketkä tahansa. Katsoisit seuraavan kerran millaiselle paikalle istahdat, jotta tietäisit kenelle sen paikan pitää antaa. 

Meille maalaisille, junan tuomille tai böndeläisille nämä asiat opetettiin jo lapsena. Mitä tässä on niin vaikeaa, hyvät kanssamatkustajat?