Sektio vai perätilasynnytys?

Vauvan ulkokäännös on helppoa, kivutonta ja vaaratonta. Lääkäri kertoi silmät kirkkaina kuinka käännös ei välttämättä onnistu mutta olisi ehdottomasti tärkeää saada vauva raivotarjontaan. Lääkäri kertoi äkkiä hutiloiden kuinka helposta asiasta on kyse.

minäkin puhuin miehelle ulkoisesta käännöksestä, kuinka se tehdään. Ja eihän niitä komplikaatioitakaan tule. Olinko sittenkin liian sinisilmäinen? 

Kääntö sujuu papereissa ja oppikirjan mukaan helposti. Pieni tönäisy pepun alle ja vauva luiskahtaa raivotarjontaan. Todellisuus on hiukan eri kun pieni tönäisy. Raskausviikon 35-36 vauva saattaa itse muuttaa asentoaan. Näiden viikkojen jälkeen vauva yleensä jää siihen tilaan mihin on jäänyt. Eli lääkäri voi yrittää ulkokäännytystä, rv 36 jälkeen.  Käännytys onnistuu harvoin, ensisynnyttäjällä, jos naisella on supistusherkkä kohtu sekä isukan sijainti (eteisistukka). 

Ulkokäännös voi, mutta harvoin johtaa toimenpiteisiin. Supistusherkkä kohtu ja synnytyksen käynnistyminen on suurin komplikaatio. Harvoin tapahtuu istukan irtoamisia, ja napanuoran kiristyksiä. Verenvuotoa voi kuitenkin esiintyä, jolloin RH negatiivisille äideille annetaan anti-D-immunoprofylaksia estämään seuraavien raskauksien komplikaatioita. 

Lääkärit suosittelevat synnytystä alateitse, mutta arvioivat eri tilanteet uusiksi. Äidillä on kuitenkin oikeus kieltäytyä perätilasynnytyksestä, ja ulkoisesta käännöksestä. Näin ollen on lääkärin arvioitava tilanne, raskausviikot ja sovittava sektion ajankohdasta. 

Tässä vaiheessa kysyin itseltäni, onko tässä edes järkeä? Ja voinko, kehtaanko kieltäytyä käännytyksestä jo ensi kättelyssä? Ensinnäkin kääntymisen onnistuminen on todella pieni, olen ensisynnyttäjä, eteisistukalla. Minulla on hyvin supistusherkkä kohtu, sekä olen kaiken kukkuraksi RH negatiivinen. 

Tiedän myös sektion riskeistä, pidemmästä toipumisajasta. Hyvistä ja huonoista puolista. Tiedän myös perätilan synnytyksestä, hyvät ja huonot puolensa. Mutta silti ihmettelen kuinka lääkäri voi silmät kirkkaina väittää toimenpiteen helpoksi.

Eikö hän edes ottanut huomioon että käännöksestäni ei tulisi maailman helpointa? 

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe

Paineet korkealla

Väymys iski toissa päivänä rajumpana kun aikoihin. Nukahdin miehen lähdettyään yövuoroon ja heräsin vain muutamia kertoja. Milloin tv:n paukeeseen ja milloin puhelimen sähköposti ilmoitukseen. En jaksanut edes herätä täynnä olevaan virtsarakkoon tai paineen tunteeseen.

Aamulla olo oli outo, väsynyt ja erillainen. Tein lämpimiä voileipiä ja syytin mahdollista matalaa verensokeria. Tuntia myöhemmin iski päänsärky. Popsin naamaani kourallisen suklaakonvehteja ja laskin aikaa kauanko olon kohenemiseen menisi. Ei mitään, aloin kuulla makuultaan pulssin, korvissa suhisi, ja näkökenttä vaihteli. Milloin koin olevani kaksimetrinen ja milloin taas humaltuneena.

Kymmeneltä päätin mitata verenpaineeni lääkityksen takia. Olihan paineet ollut normaalit tai matalammat lääkityksen aloitettuani. En voinut kuvitella näkemääni, mittasin kerran, mittasin, toisen, mittasin kolmannen.

Verenpaineet noin. 140/168 kieppeillä, pulssi takoi 138 ja tuntui etten enää jaksaisi edes istua ruokapöydän ääressä. Otin lääkkeen, odotin. Mutta paineet olivat edelleen taivaissa. Soitin sairaalaan ja sain kätilöltä ohjeet tulla välittömästi tarkistukseen. Hän vielä tarkisti että olin ottanut lääkkeeni, ja että muistaisin pakata mukaan neuvolakortin. 

Ja taas sitä oltiin samassa paikassa, samoista syistä ja samoihin anturoihin kiinnitettynä. Tuloksista selvisi ettei kyseessä ollut myrkytystila, ainoastaan kohonnut alapaine. Lääkitys nostettiin, ja kehotettiin jälleen kerran ottamaan rauhallisesti. Nukkua saisi päivisinkin jos väsyttää rehkiä ei saisi. Ja jos uudesta lääkityksestä huolimatta alapaine nousisi. Saisin tulla tuota pikaa sairaalaan uudestaan tarkkailtavaksi. 

Eilinen meni päänsäryn ja voimattomuuden takia hieman puihin. Mutta hyvin nukutun yön jälkeen olokin oli mitä mainioin! 

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe