Sektio vai perätilasynnytys?

Vauvan ulkokäännös on helppoa, kivutonta ja vaaratonta. Lääkäri kertoi silmät kirkkaina kuinka käännös ei välttämättä onnistu mutta olisi ehdottomasti tärkeää saada vauva raivotarjontaan. Lääkäri kertoi äkkiä hutiloiden kuinka helposta asiasta on kyse.

minäkin puhuin miehelle ulkoisesta käännöksestä, kuinka se tehdään. Ja eihän niitä komplikaatioitakaan tule. Olinko sittenkin liian sinisilmäinen? 

Kääntö sujuu papereissa ja oppikirjan mukaan helposti. Pieni tönäisy pepun alle ja vauva luiskahtaa raivotarjontaan. Todellisuus on hiukan eri kun pieni tönäisy. Raskausviikon 35-36 vauva saattaa itse muuttaa asentoaan. Näiden viikkojen jälkeen vauva yleensä jää siihen tilaan mihin on jäänyt. Eli lääkäri voi yrittää ulkokäännytystä, rv 36 jälkeen.  Käännytys onnistuu harvoin, ensisynnyttäjällä, jos naisella on supistusherkkä kohtu sekä isukan sijainti (eteisistukka). 

Ulkokäännös voi, mutta harvoin johtaa toimenpiteisiin. Supistusherkkä kohtu ja synnytyksen käynnistyminen on suurin komplikaatio. Harvoin tapahtuu istukan irtoamisia, ja napanuoran kiristyksiä. Verenvuotoa voi kuitenkin esiintyä, jolloin RH negatiivisille äideille annetaan anti-D-immunoprofylaksia estämään seuraavien raskauksien komplikaatioita. 

Lääkärit suosittelevat synnytystä alateitse, mutta arvioivat eri tilanteet uusiksi. Äidillä on kuitenkin oikeus kieltäytyä perätilasynnytyksestä, ja ulkoisesta käännöksestä. Näin ollen on lääkärin arvioitava tilanne, raskausviikot ja sovittava sektion ajankohdasta. 

Tässä vaiheessa kysyin itseltäni, onko tässä edes järkeä? Ja voinko, kehtaanko kieltäytyä käännytyksestä jo ensi kättelyssä? Ensinnäkin kääntymisen onnistuminen on todella pieni, olen ensisynnyttäjä, eteisistukalla. Minulla on hyvin supistusherkkä kohtu, sekä olen kaiken kukkuraksi RH negatiivinen. 

Tiedän myös sektion riskeistä, pidemmästä toipumisajasta. Hyvistä ja huonoista puolista. Tiedän myös perätilan synnytyksestä, hyvät ja huonot puolensa. Mutta silti ihmettelen kuinka lääkäri voi silmät kirkkaina väittää toimenpiteen helpoksi.

Eikö hän edes ottanut huomioon että käännöksestäni ei tulisi maailman helpointa? 

suhteet rakkaus ystavat-ja-perhe
Kommentit (15)
  1. Mullakin oli esikoinen kokoajan perätilassa ja kovin mietin suostuako ulkokäännökseen vai ei. Päädyin jälkimmäiseen, kunnes lääkäri puhui ympäri Tyksissä äitiyspolilla. Yrittivät ehkä 2min ja totesivat, että ei tule onnistumaan, ei mitenkään epämiellyttävä kokemus. Tilannetta tarkkaillaan kokoajan ja, jos sektioon siitä päädyttäisiin niin viikothan on hyvät ja toisaalta voi se normisynnytyskin päätyä kiireelliseen / hätäsektioon.
    Minulle siis suunniteltu sektio perätilan takia Tyksissä 39+2 ja etukäteen kerrottu leikkauksen vaaroista. Eipä silti mieltä lämmittänyt, kun sektiosta pamahti verenmyrkytys -> kolme viikkoa Tyksissä suonensisäisessä tiputuksessa seitsemän kertaa vuorokaudessa, sydän, keuhko, mahaultrissa yms. Hengenvaarallinen komplikaatio, säikäytti. Ja oli pitkät kolme viikkoa tossa vaiheessa. Nyt juniori onneksi kääntyi raivotarjontaan viikolla 35 ja alatiesynnytykseen valmistaudutaan. Eipä tullut musta sektiomyönteistä ja ne pelottelut ihan turhasta ole. Vakavimmat komplikaatiot liittyy sektioihin (äitkuolemat yms),

  2. Eihän sitä käännytystä koskaan tehty, kun vauva oli painautunut jo niin alas lantioon. Lääkärin mukaan on hyvin epätodennäköistä että vauva enään muuttaisi asentoaan jos johonkin on tykästynyt ja laskeutunut lantioon.

    uskon että vauva valitsee itselleen juuri sen parhaimman asennon, mikä tuntuu hyvältä. Useinhan ne käännöksen jälkeen saattavat kääntyä takaisin perätilaan jo ennenkun äiti on edes päässyt sairaalan ovista ulos 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *